Aarreaitta

Ja Herra vas­tasi minulle ja sanoi: ”Kir­joita näky ja piirrä sel­västi tau­lui­hin, niin että sen voi juos­tessa lukea”. Sillä näky odot­taa vielä aikaansa, mutta se rien­tää mää­ränsä pää­hän, eikä se petä. Jos se vii­pyy, odota sitä; sillä var­masti se toteu­tuu, eikä se myö­hästy.

Hab. 2: 2–3

Mie­les­täni nime­no­maan kukat anta­vat meille var­mim­man takeen kait­sel­muk­sen hyvyy­destä. Kaikki muu: voi­mamme, halumme ja ruo­kamme ovat vält­tä­mät­tö­miä, jotta yli­päänsä voimme elää. Mutta tämä ruusu on yli­mää­räistä. Sen tuoksu ja väri ovat elä­mälle koris­tusta, eivät yllä­pi­tä­jiä. Ainoas­taan lau­peus antaa yli­mää­räistä, ja niinpä sanon vielä ker­ran, että kukat anta­vat meille toi­voa.

Sir Art­hur Conan Doyle: Sher­lock Hol­me­sin par­haita

Luo­mi­sen pro­sessi on yhä käyn­nissä, myös ihmi­sen kautta, sillä ihmi­nen on luoja, kuten Luo­jan­sa­kin.
Luova ihmi­nen tekee kvant­ti­hy­pyn, sen jossa astu­taan tyh­jän päälle ja ote­taan riski. Tyh­jän päälle jou­tues­saan hän menet­tää kont­rol­lin ja astuu vapaan putoa­mi­sen tilaan, heit­täy­tyy rot­koon. Siinä ei enää olla osa men­nei­syyttä eikä toi­saalta vielä tule­vai­suutta. Ollaan kur­kot­ta­massa kohti jotain, joka on syn­ty­mässä, mutta takeita lop­pu­tu­le­masta tai sen arvosta ei ole.
Riski on siis aito, ja siksi pelko kuu­luu asi­aan.

Tommy Hells­ten: Tähän olen tul­lut

He [pie­tis­ti­ryh­mät] oli­vat vetäy­ty­neet lii­kaa ”maa­il­masta”, työn­tä­neet sivuun kaik­kein par­haim­man kult­tuu­rista ja kou­lu­tuk­sesta tavalla, jota Bon­hoef­fer ei pitä­nyt oikeana. Kris­tus on tuo­tava maa­il­man ja kult­tuu­rin joka neliö­sen­tille, mutta ihmi­sen uskon on oltava valoi­saa, äly­kästä, puh­dasta ja vank­kaa. Siinä ei saa olla teko­py­hää puhetta, kaa­naan kieltä eikä pelk­kää uskon­nol­li­suutta, sillä muu­toin Kris­tus, jota ollaan tuo­massa maa­il­maan ja kult­tuu­riin ei ole Kris­tus ensin­kään vaan halpa ihmis­te­koi­nen jäl­jen­nös.

Eric Metaxas: Bon­hoef­fer – pas­tori, mart­tyyri, näkijä, vakooja

Ylhäi­nen on Herra! Hän asuu kor­keu­dessa. Oikeu­della ja van­hurs­kau­della hän täyt­tää Sii­onin. Sinun tule­vat päi­väsi hän tur­vaa, het­kestä het­keen, hänellä on varat­tuna apua yllin kyl­lin, vii­sautta ja tie­toa. Sii­onin aarre on Her­ran pelko.

Jes. 33: 5–6

Minä olen täyt­tä­nyt hänet Juma­lan hen­gellä, tai­dol­li­suu­della, ymmär­ryk­sellä, tie­dolla, ja kaik­ki­nai­sella käte­vyy­dellä som­mi­te­le­maan tai­dok­kaita teok­sia ja val­mis­ta­maan niitä kul­lasta, hopeasta ja vas­kesta, hio­maan ja kiin­nit­tä­mään kiviä ja veis­tä­mään puuta, teke­mään kaik­ki­nai­sia töitä.

2. Moos. 31: 3–5

Olet­teko näh­nyt yöper­ho­sia? Ne näyt­tä­vät ken­ties teistä har­mailta ja mie­len­kiinn­ot­to­milta. Mutta toi­sista per­ho­sista, joi­den sil­mät ovat eri tavalla raken­tu­neet, ne näyt­tä­vät ihmeel­li­sen kau­niilta, kiil­tä­viltä, välk­kyen kai­kissa sateen­kaa­ren väreissä. Samoin ihmi­sistä, joi­den sisäi­nen näkö­kyky on avau­tu­nut, maa­ilma vai­kut­taa aivan toi­sen­lai­selta, minä muut sen näke­vät. Kai­kessa on näh­tä­vissä Luo­jan suu­ruus ja hänen mit­taa­ma­ton arvonsa.

Ser­gei Bols­ha­koff: Hen­gen kor­keuk­sissa

It pleads not just for the image, but for lots of ima­ges: artists try to paint Christ, just like Chris­tians must try to imi­tate him, but every artist ine­vi­tably shows a dif­fe­rent vision. Ima­ges are ina­dequate, but the answer is not to ban them but to mul­tiply to infi­nity the oppor­tu­ni­ties for con­templa­tion that they afford.
It is, in fact, the very dif­ficul­ties Chris­tian artists have had to resolve that makes it pos­sible for these ima­ges to speak now to those who do not hold Chris­tian beliefs. Chris­tian artists confron­ted one great problem. They had to make clear that when repre­sen­ting an his­to­rical event the life and death of Jesus they were not just offe­ring a record of the past but a con­ti­nuing truth; we the spec­ta­tors have to become eye-​witnesses to an event that mat­ters to us now.

Neil MacGre­gor: Int­ro­duc­tion. The Image of Christ

Koko kris­ti­tyn elä­män pitäisi itse asiassa olla suu­rin tai­de­teok­semme. Suu­ren­kin tai­tei­li­jan pää­teos on hänen oma elä­mänsä.

Francis Schaef­fer: Taide ja Raa­mattu

Siksi on tär­keää palaut­taa taide Juma­lan Hen­gen avulla takai­sin myös teh­tä­väänsä juma­lan­pal­ve­luk­sen, hen­gel­li­sen elä­män ja rukouk­sen tueksi. Tar­vit­semme toi­sen­lai­sia kuvia, jotka vah­vis­ta­vat kris­ti­tyn iden­ti­teet­tiä ja aut­ta­vat suun­nis­ta­maan kohti Pyhää monen­lai­sen kuva- ja infor­maa­tio­tul­van kes­kellä – kuvia jotka aut­ta­vat meitä muis­ta­maan Juma­lan ja Hänen todel­li­suu­tensa tässä maa­il­massa. Soli Deo Glo­ria!

Annukka Laine: Pyhät kuvat – Ikku­noita kirk­ko­vuo­teen