Kirkon alttarille asetettujen kukkien käytössä ja valinnassa on kirkollisia perinteitä. Kuten muutkaan kirkkotilaa koristavat tekstiilit tai kalusteet, ne eivät ole vain koristuksia, vaan muistuttavat ja symboloivat uskon eri ulottuvuuksia. Alttarikukat muun muassa muistuttavat Jumalan luomistyön kauneudesta ja huolenpidosta. Tämän vuoksi alttarille ei sovi laittaa esimerkiksi muovikukkia tai ruukkukasveja, joita on tarkoitus kastellen pitää hengissä, sillä kukkien tehtävä on myös muistuttaa elämän hauraudesta ja katoavaisuudesta sekä Kristuksen uhrikuolemasta. On hyvin tavallista, että kukat jätetään myös jumalanpalveluksen jälkeen alttarille muistuttamaan kirkossa myöhemmin vierailevia sanomastaan.
Kukkalajeilla ja niiden väreillä on omat symboliset merkityksensä, mutta niiden valinnassa ei ole pakollista seurata kirkkopyhän liturgista väriä. Esimerkiksi kesällä on tavallista, että suositaan luonnonkukkia ja tällöin värin seuraaminen ei välttämättä ole edes mahdollista. Liturgisen värin ja kukkien yhteensopivuutta tulee kuitenkin miettiä valintaa tehdessä. Osa seurakunnista antaa mielellään myös seurakuntalaisten tuoda alttarille kukkia esimerkiksi omasta puutarhastaan, tällöin asiasta sovitaan erikseen suntion kanssa.
Kukkien symboliset merkitykset ovat mielenkiintoisia ja kristinusko on osittain antanut kukille ympäröivästä kulttuurista poikkeavia merkityksiä. Narsissi kuvastaa kukkimisajankohdan vuoksi ylösnousemusta ja toivoa, kun taas tulppaani muistuttaa muodollaan Kristuksen kärsimyksen maljaa. Paaston aikana kukkia ei välttämättä ole esillä lainkaan, koska alttari halutaan pitää koruttomana, mutta esimerkiksi pitkäperjantaina käytetään viittä punaista ruusua tai orjantappurakruunua.
Lue lisää esimerkiksi:
Pentti Lempiäinen: Kuvien kieli – Vertauskuvat uskossa ja elämässä.
Pentti Lempiäinen: Sano se kukkasin – Kasvit vertauskuvina.
Kuvan alttari löytyy Nauvon kirkosta Turun saaristosta.
Kommentit