Valokuvaaja Eetu Linnankivi julkaisee videomuotokuvista koostuvan teossarjan, Ole kuin mies, toukokuun alussa SUHE Kollektiivin taidenäyttelyssä Läpinäkyvä – Transparent. Aarreaitta sai kuulla teoksen taustalla vaikuttavasta Herkkyys miehissä -valokuvasarjasta ja Ole kuin mies -videosarjan syntyprosessista.
Kaikilla ihmisillä on sisällään asioita, joista eivät halua puhua muille, toteaa valokuvaaja Eetu Linnankivi. ”Jos siis on jotain mitä haluaa suojella, on sisällä jotain herkkää. Mutta jos kaikilla on sisällään herkkyyttä, miksi sitä ei sitten voi näyttää muille?” Tämä ajatus ja sen ympärillä käyty keskustelu yöllisen automatkan aikana kahden ystävän kanssa sai Linnankiven käsittelemään aihetta valokuvasarjassa Herkkyys miehissä.
Herkkyys miehissä -muotokuvasarjassa Linnankivi halusi tarkoituksella rajata aiheen juuri miesten herkkyyteen, koska koki aiheen itselleen tutuimmaksi. ”Olen ehkä keskivertoa herkempi tyyppi ja siksi on myös ollut tarvetta käsitellä asiaa ja miten siihen suhtautuu henkilökohtaisesti omassa elämässä. Miesten herkkyys on ehkä myös vielä tabuuntuneempi aihe kuin naisten herkkyys tai herkkyys ihmisissä ylipäänsä.
(Kuva vasemmalla) “Ilosina aikoina ja surullisina aikoina erilaiset melodiat saa herkistymään kyyneliin. Joskus kun on on hyvä tilanne elämässä, tuntuu siltä, että kaikki kuulostaa taas ihan todella erilaisilta, nää biisit ja melodiat ja kaikki mitä biisissä voi ollakkaan.”(Kuva oikealla) ”Herkkyyttä on mielestäni joka tapauksessa ja se etsii purkautumiskanavia. Jos en tunnusta olevani herkkä, joudun taistelemaan asioita ja tunteita vastaan, ettei herkkyys pääsisi esiin laatikosta, johon sen olen laittanut.”
Teema on kiinnostanut Linnankiveä ja hän on jatkanut aiheen käsittelyä uusimmassa videoprojektissaan, Ole kuin mies. Teossarjassa hän käsittelee aihetta vielä aiempaa syvemmin, tarjoten katsojalle laajemman mahdollisuuden tarkastella kuvattavien ajatuksia ja kokemuksia tällä kertaa valokuvan sijaan videon kautta.
Projektin alussa etsiessään haastateltavia Linnankivi kyseli kaikkia tuttuja, joita vain kehtasi, mukaan projektiin. Linnankivi laittoi ilmoituksen aiheesta myös facebookiin ja yllättäen ilmoitusta jaettiin yli sata kertaa. Yhteydenottoja kertyi lopulta 59. Linnankivi epäilee, että asian leviäminen kertoo eniten siitä ettei aiheen käsittelylle ole ollut tarjolla kovin monia kanavia. Suuresta yhteydenottomäärästä muodostuikin positiivinen ongelma. Linnankivi lähetti kaikille ilmoitukseen vastanneille tarkentavia kysymyksiä, jolloin hän pystyi ryhmittelemään kuvattavaehdokkaat aiheiden mukaan. Hän halusi kokonaisuudesta mahdollisimman monipuolisen.
Linnankivi tapasi kuvattavat näiden kodeissa ja kahvinjuonnista siirryttiin luontevasti hiljalleen haastatteluun. Toisinaan hän huomasi, että tarve keskustelun kannattelemiselle oli suurempi, koska haastateltava oli varovaisempi tai hiljaisempi. Eräs toinen haastateltavista puolestaan tervehti heti ovella halaamalla. ”Heti alussa halusin tehdä sen valinnan, että kuuntelen, keskustelen ja kommentoin aihetta enemmän kanssaihmisenä kuin aiheen tutkijana. Vuorovaikutuksen ja kuvaamisen ytimessä on, että syntyy luottamus ja syntyy yhteys.”
(Suosittelemme videoiden laittamista koko näytön tilaan.)
Haastattelun aikana Linnankivi esitti yleisiä kysymyksiä herkkyyteen liittyen, mutta ei halunnut liiaksi lähteä määrittelemään millaisesta herkkyydestä on kyse, vaan tarkkaili mihin suuntaan keskustelu luontaisesti lähtee kulloinkin kyseessä olevan miehen kanssa ajautumaan. Kuvauspaikoiksi valikoituivat miesten kodit. Linnankivi halusi kuvausympäristöjen olevan yksityisiä – sellaisia, joissa uskaltaa kokea herkkyyttä. Tärkeä osa prosessia oli, että kuvattavat saivat puhua omalta kotikentältään käsin.
Miesten herkkyys-projektissa Linnankivi saunoi haastateltavien kanssa ja äänitti haastattelupätkiä suihkussa saunomisen lomassa. Hän havaitsi silloin, että sauna rentoutti kuvattavien lihaksia ja ihokin oli erilainen lämpimän veden jälkeen. Videoprojektissa hän halusi jatkaa aiemmin hyväksi havaittua menetelmää ja pyysi miehiä käymään lämpimässä suihkussa ennen kuvauksen aloittamista. Haastattelun aikana Linnankivi pyrki olemaan hyvin aktiivinen ja läsnä, mutta kuvaustilanteessa hän tarkoituksella vetäytyi syrjempään kuvattavan katsellessa kameraan. Videokuvauksen ajaksi Linnankivi antoi etukäteen mielikuvaharjoituksia. Harjoituksilla pyrittiin saamaan kuvattava mielessään pois itse kuvaustilanteesta. Mielessä tuli muun muassa käydä läpi viisi ihmistä, jotka ovat vaikuttaneet elämään joko herkistävästi tai kovettavasti. Näin hän pyrki saamaan kuvattavan ajatuksissaan pois itse kuvaustilanteesta.
Linnankivi kokee, että aihetta on pidetty tärkeänä. Teoksen kuvallinen kerronta on hyvin vähäeleistä ja ehkä juuri sen vuoksi niin vaikuttavaa. Katsoja pääsee kuulemaan miesten henkilökohtaisen näkökulman aiheeseen. Videomuotokuvat on alun perin tarkoitettu näyttelytilaan, jossa ne voi heijastaa suurelle kankaalle. Tällöin teoksen voi kokea kokonaisvaltaisemmin ilman häiriötekijöitä. Miesten katsoessa rauhallisesti suoraan kameraan, ei voi kuin pysähtyä kuuntelemaan. Teoksen teema ja toteutus laittavat pohtimaan omaa suhtautumista aiheeseen ja miesten kokemuksiin, jotka eivät ole helposti ohitettavissa. Miesten rohkeus ja avoimuus on kunnioitusta herättävää ja puhuttelevaa.
”Tietyllä tavalla kristillinen ajatusmaailma tukee ihmisissä olevaa herkkyyttä ja yksilöt nähdään kaikki samanarvoisina. Tai ainakin se on ominaisuus, jota sietäisi arvostaa ja myös hyväksyä sen olemassaolo”, pohdiskelee Linnankivi. ”Jumala on luonut ihmiset omiksi kuvikseen ja luonut myös herkkyyden eli sen voidaan ajatella olevan tarkoituksenmukaista. Herkkyys on myös asia, joka ei vaikuta ihmisarvoon ja silti siihen liittyy hyväksymisen vaikeus. Kristinuskon voisi ajatella helpottavan tuota hyväksymistä”, hän toteaa.
Linnankivi ei tuonut uskoaan esiin projektin aikana haastateltavilleen. Hän kuitenkin toivoo, että on voinut kohdata ihmiset luottamuksesta ja kunnioituksesta käsin ja luottaa, että sellainen lähtökohta johtaa hyviin asioihin. Hän on myös ajatellut, että henkilökohtaisen vakaumuksen esiintuominen haastattelutilanteessa olisi voinut vaikuttaa siihen millaisia asioita hänelle kerrotaan tai jätetään kertomatta.
Projektin aikana hän koki, että sai luotua yhteyden jokaiseen kuvattavaan. Valokuvaajan työhön liittyy kuitenkin aina ristiriidan tunne siinä, että kuvattaviin haluaa luoda henkilökohtaisen yhteyden ja luottamussuhteen, mutta yhteinen jakaminen ja yhteydenpito vievät aikaa. Ihmisiä tulee koko ajan uusia eikä aika riitä kaikille. Olisi siis hankalaakin jos kaikkien kanssa ystävystyisi.
Linnankivi suunnittelee myöhemmin jatkavansa projektia. Hän ei mainosta sitä voimaannuttavana tai terapeuttisena, vaan ajattelee teoksen enemminkin voimauttavan sen katsojaa. Kenties tulevaisuudessa ja toivottavasti Linnankiveltä saadaan nähdä lisää teoksia teemaan liittyen.
Osallistujaehdokkaiden määrästä ja videomuotokuvissa esiintyvien miesten avoimuudesta voidaan päätellä, että aihe todella herättää mielenkiintoa ja ajatuksia. Miesten katseet muotokuvissa eivät ole välinpitämättömiä tai kylmiä, vaan tuntuvat intensiivisyydellään kutsuvan keskusteluun ja pohdintaan. Video muotokuvan keinona ikään kuin korostaa tätä kutsua, sillä kuvattava tuntuu olevan siinä enemmän läsnä. Valokuva puolestaan koetaan helposti enemmän dokumentaatioksi. Ikään kuin videossa miehet puhuisivat teoksen katsojalle samat asiat kuin kuvaajalle, mistä välittyy voimakkaammin rehellisyyden ja aidon kohtaamisen kokemus.
www.eetulinnankivi.com
Teos on kokonaisuudessaan esillä SUHE Kollektiivin taidenäyttelyssä Läpinäkyvä – Transparent 3.5.2017 alkaen Helsingissä osoitteessa Pengerkuja 6.
Kommentit