Toimintasankari taistelee terroristeja vastaan jouluaattona New Yorkissa. Jeesus roikkuu lähikirkossa ristillä, vaikka pappi puhuu syntymisestä seimeen. Kirkkovuoden juhlat ovat läsnä taiteessa Suomessa kaikkialla ja kaikilla mahdollisilla tavoilla.
Muistatko, millainen alttaritaulu on lähialueesi kirkossa? Todennäköisesti se liittyy johonkin Raamatun kertomukseen Jeesuksen elämästä. Samalla se todennäköisesti kuvittaa aiheeltaan jonkin kirkkovuoden juhlista.
”Tietyt kristilliset juhlat tuottavat edelleen ja ovat tuottaneet paljon taiteellisia ilmaisuja. Joulu ja pääsiäinen elävät paitsi kuvataiteessa, myös elokuvataiteessa ja kirjallisuudessa. Tietyt pääsiäisnäytelmät, kuvaelmat kuuluvat kirkkodraaman yhteyteen”, kertoo Kotimaa-lehden julkaisupäällikkö Olli Seppälä.
Kirkkovuoden juhlat ja suomalainen kirkkotaide elävät hyvin läheisessä suhteessa. Seppälä erottaa suhteessa kaksi ulottuvuutta: juhlien kertomuksiin ja teemaan liittyvän taiteen ja juhlien viettoa hyödyntävän ja kuvaavan taiteen. Seppälä pitää erityisen mielenkiintoisena juhlien viettoon liittyvää kertovaa taidetta, esimerkiksi elokuvia.
”Juhlakausi luo raamit elokuvalle, draamalle ja sen teemoille. Jouluelokuva ja jouluun sijoittuvat elokuvat ovat oma lajityyppinsä, varsinkin Yhdysvalloissa. Taustalla on jollain tavalla joulun sanoma, kristillinen tai yleishumaani”, Seppälä sanoo.
”Ehkä villein jouluelokuva on Die Hard. Siinä jouluvalot räjähtelevät näyttävästi. Miksi se on laitettu tapahtumaan juuri jouluun?”
Toimintakohtauksista tunnettu elokuva käsittelee omalla tavallaan myös perhe- ja ihmissuhteita. Ne ovat Seppälän mukaan erityisen tyypillisiä teemoja jouluelokuville. Tyypillisempänä jouluelokuvana Seppälä mainitseekin romanttisen komedian suuntaan taipuvat elokuvat, joissa on aina onnellinen loppu.
Juhlien kertomuksiin ja teemoihin liittyvä taide on myös keskeinen osa suomalaisten joulun viettoa.
”Kauneimmat joululaulut -tapahtumien suosio kertoo, että ihmiset haluavat laulaa ja osallistua. En tiedä, onko yhteislaulu taidetta, mutta kulttuuria se on. Ainakin, jos ymmärtää taiteen laajemmin kulttuurina, jossa käytetään taiteen tekemisen keinoja”, Seppälä sanoo.
Tästä näkökulmasta hän nostaa esiin myös pääsiäismunien maalaamisen tai vaikkapa joulukorttien askartelun. Ne ovat monelle tyypillisiä tapoja valmistautua tai viettää juhlia.
Myös juhlien taustalla olevia kertomuksia mukailevat elokuvat ovat näkyvä osa elokuvataiteen ja juhlien suhdetta. Näitä elokuvia tekevät Mel Gibsonin kaltaiset Hollywoodin suurnimet (The Passion of the Christ). Seppälä muistuttaa, että Yhdysvalloissa on myös laaja kristillinen yleisö, jolle tehtailluista elokuvista suuri osa ei koskaan rantaudu Suomeen.
Siinä missä elokuvat hyödyntävät eniten joulua, kirkkotaiteen suosituin teema on pääsiäinen. Pääsiäisen ajan tapahtumat ovat selvästi suositumpia alttaritaulujen aiheita.
”Luterilaisen kirkkotaiteen näkökulmasta uskallan sanoa, että krusifiksi on se meidän juttu. Tai tyhjä risti. Reformaation korostukset nostavat kärsivän Kristuksen keskeiseksi hahmoksi”, sanoo Juha Luodeslampi. Hän työskentelee Suomen evankelis-luterilaisen kirkon keskushallinnossa muun muassa kuvataiteeseen perehtyneenä asiantuntijana.
Krusifiksi kuvittaa pitkäperjantaihin liittyvät keskeisimmät kertomukset ristiinnaulitsemisesta.
Toki myös joulun aiheet ovat suosittuja. Luodeslampi pitää Jeesus-lasta toisena kirkkotaiteen superkuvana krusifiksin ohella. Toisaalta joulua voi hänen mukaansa kuvittaa vaikuttavasti myös muilla tavoilla.
”Korson kirkossa on joulun aikaan Osmo Rauhalan teos. Siinä plasmanäytöllä putoilee satunnaisia kirjaimia ja välillä jouluevankeliumiin liittyviä sanoja. Tämä on minusta vaikuttavimpia joulun ajan teoksia”, Luodeslampi sanoo.
Korson kirkossa alttaritaulu elää kirkkovuoden mukana. Rauhalan sähköisen työn lisäksi kirkossa voi nähdä paastoon ja pitkäperjantaihin liittyvän teoksen, Jeesuksen hautaamiseen ja ylösnousemuskertomukseen liittyvän teoksen ja kirkon syntyyn liittyvän Helluntai-teoksen. Niiden lisäksi on vielä kaksi teosta, jotka eivät liity kirkkovuoden juhliin. Niitä käytetään esimerkiksi hautaan siunaamisten ja konfirmaatioiden yhteydessä.
Vaihtuvat alttaritaulut eivät ole uusi keksintö. Helsingin yliopiston käytännöllisen teologian yliopistonlehtorin Johan Bastubackan mukaan katolisessa kirkossa kehitettiin jo keskiajalla monimutkaisia alttarikaappeja, joissa oli vaihtuvia kuva- ja veistosaiheita. Kaapistoissa oli lukuisia ovia ja luukkuja, joista käännettiin esiin kuhunkin kirkkovuoden teemaan liittyviä kuvia ja veistoksia.
Kirkkovuoden juhlien ja taiteen välinen tiivis suhde ei rajoitu vain alttarimaalauksiin. Raamatun kertomukset ja sitä myötä käytännössä lähes kaikkien kristillisten juhlien teemat ovat maailman tunnetuimpien maalausten aiheita. Kuuluisin lienee Leonardo da Vincin kuvaus ”Viimeinen ehtoollinen” Jeesuksesta ja opetuslapsista kiirastorstaina.
Luterilaisen kirkkotilan osalta Bastubacka nostaa esiin kirkkovuoden mukaan elävät liturgiset värit ja niihin liittyvät tekstiilit. Esimerkiksi pappien käyttämät, olkapäille laitettavien stola-nauhojen värit vaihtuvat teeman mukaan. Paaston aikana käytetään violettia, suurina juhlina valkoista, helluntaina punaista. Tavallisin väri on vihreä. Mustaa käytetään vain pitkänä perjantaina ja sitä seuraavana lauantaina.
Bastubacka nostaa esiin myös Lahden Mukkulan kirkossa olevan Kirsti Rantasen tekstiilitaideteoksen, joka kuvaa ylösnousemusta, siis pääsiäisen teemaa.
Myös ortodoksisessa kirkossa juhlat ja taide kulkevat käsi kädessä.
”Ortodoksisissa kirkoissa kirkon keskellä olevassa analogissa on kirkkovuoden juhlan mukaan vaihtuva ikoni”, Bastubacka kertoo.
Lisäksi monissa ortodoksikirkoissa on alttarin ikonostaasin koosta riippuen suurten juhlien ikonien rivi.
”Suuria juhlia on 12, mutta joskus ikoneita voi olla 14. Silloin mukana voi olla esimerkiksi Venäjällä merkittävän pokrova-juhlan ikoni.” Pokrova on yksi Mariaan liittyvistä juhlista.
Jokainen ortodoksinen kirkko on omistettu jollekin aiheelle, johon liittyy ikoni.
”Esimerkiksi meidän kirkkomme Hyvinkäällä on omistettu Karjalan valistajille. Heidän muistopäiväänsä vietetään pyhäinpäivän aikaan. Silloin järjestetään myös kirkon temppelijuhla eli praasniekka.” Praasniekan aikana kirkon oma ikoni kannetaan ulos kirkosta. Sen jälkeen se kiertää kirkon seurakunnan kulkueen saattelemana. Ikonikulkue liittyy myös pääsiäisen viettoon ortodoksisessa kirkossa.
Yksi osallistavan taiteen muoto ovat usein vaellusnäytelminä toteutettavat pääsiäiskuvaelmat. Olli Seppälä arvelee, että niiden kovimman suosion aika oli noin kymmenen vuotta sitten. Suomessa hän arvelee perinteen olevan noin 20–30 vuotta vanha. Eurooppalaisena ilmiönä kärsimystiekuvauksen ovat ikivanha keksintö.
Jouluun puolestaan liittyvät usein lasten joulukuvaelmat ja tiernapojat.
Onko sitten jotain sellaista taidemuotoa, jota ei voisi käyttää kirkollisten juhlien yhteydessä? Tanssia?
”Suomalaisessa perinteessä? Herra paratkoon! Tanssi on alkeellinen kiertoliike, jonka keskuksena on perkele, kuten vanha pietistinen määritelmä kuuluu”, Seppälä nauraa.
”Mutta onhan näitä kokeilujuttuja. Olin juuri katsomassa poikkitaiteellista messua, jossa tanssi oli yhtenä osana uudenlaista kokeilua ilmaista messun eri osia.”
Jutun kirjoittaja julkaisi lokakuussa 2016 yhdessä Olli Seppälän ja Tuija Pyhärannan kanssa tietoteoksen Adventista ramadaniin (Kirjapaja). Se käsittelee Suomessa vietettäviä uskonnollisia juhlia. Kirjan kristillisiä juhlia käsittelevät osuudet on kirjoittanut Olli Seppälä. Kirjaan voi tutustua tarkemmin sen omilla sivuilla osoitteessa http://juhlablogi.org tai kustantajan sivuilla osoitteessa http://kauppakv.fi/sis/LastenKeskus/tuote/9789522885203 .
Kommentit