Pian järjestetään arkkipiispan vaalin ensimmäinen kierros. Moni on varmasti jo ehtinyt tehdä vaalikoneen ja seurata haastatteluja, mutta halusin kysyä ehdokkailta pari kysymystä myös Aarreaitan kentältä. Vastaukset tarjoavat kiinnostavan läpileikkauksen kirkollisten toimijoiden suhteesta kristilliseen kuvataiteeseen ja visuaaliseen kulttuuriin.
Millaiseksi koet kristillisen kuvataiteen merkityksen Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa? Entä aseman?
Ville Auvinen:
Kuvalla on aina ollut tärkeä merkitys kirkon elämässä, sillä Jumala haluaa hoitaa meitä kaikkien aistien välityksellä. Hyvä kuva sitä paitsi puhuu enemmän kuin tuhat sanaa, ja parhaimillaan puhuttelee väkevästi. Voi olla, että Suomen ev.lut. kirkon piirissä kuvataiteella ei ole niin suurta asemaa kuin voisi olla. Esimerkiksi yritykset saada kirkkovuoden kuvat ja symbolit runsaaseen käyttöön hartauselämässä ei välttämättä ole täysin onnistunut.
Heli Inkinen:
Lapsuuteni enkelit näin kiiltokuvissa vaaleanpunaisine tai -sinisine mekkoineen, pitkine hiuksineen ja isoine siipineen. Lisäksi muistan pienet pulleakasvoiset enkelit pikku siipineen. Minulle tärkein oli kuva isosta vaaleasta enkelistä, joka suojasi pientä tyttöä ja poikaa, kun he ylittivät kuohuvaa virtaa huonoa siltaa pitkin.
Ilkka Kantola:
Lapsuuteni kotikirkko on Rymättylän keskiaikainen Pyhän Jaakobin kirkko. Siellä olevat vanhat seinämaalaukset ja freskot kulkevat mukanani vääjäämättä. Kuvataiteen merkitys on vaihdellut kirkossa. Rymättylänkin maalaukset olivat väliin kalkkimaalin alle peitettyjä kun teologiassa ajateltiin, että ne suuntaavat kirkossakävijän ajatukset pois sanasta, jolla tarkoitettiin papin saarnaa tai raamatunlukua. Nyt onneksi ymmärretään, että kuva voi julistaa, kertoa ja inspiroida kysymyksiä jotka syventävät kristinuskon kokemusta ja hengellistä ymmärrystä. Moderni kuvataide tuo oman aikamme tulkinnan ja kommentin kirkkotaiteeseen ja kristinuskoon. Tutuin minulle on Hannu Konolan taiteellinen toiminta, joka on mielestäni hyvin monipuolista kaikkiaan.
Tapio Luoma:
Mielestäni kuvataiteen merkitys kirkossamme on suuri ja tunnustettu. En muista olleeni koskaan kirkollisessa tilassa, jossa kuvataide ei jossakin muodossaan olisi ollut läsnä. Seurakunnat ovat kautta aikojen panostaneet kuvataiteeseen mm. sakraalitiloja sisustaessaan. Visuaalinen sananjulistus, jota kirkollinen kuvataide mielestäni parhaimmillaan on, epäilemättä hyötyisi siitä, että kuvataiteen sanoittamiseen ja avaamiseen kiinnitettäisiin enemmän huomiota. Kuvataiteen asema on minusta kirkossa joka tapauksessa vakaa, vaikka taloudelliset resurssit muun muassa taidehankintojen tekemiseen ovat supistuneet.
Björn Vikström:
Esittävän kuvataiteen rooli kirkossa on kyseenalaistettu sekä vanhassa kirkossa että reformaation yhteydessä. Inkarnaatio, eli Jumalan lihaksi tuleminen, on kuitenkin ollut tärkeä argumentti kuvataiteen puolesta, ja tänään taiteen positiivinen merkitys kirkolle on itsestäänselvyys. Jumalan rakkaus voi tulla lihaksi meissä ihmisissä, ja Luojan kuvana ihmisellä on myös kyky luoda uutta ja samalla tehdä sanoma näkyväksi ja tuoda sitä nykyihmisten kokemusmaailmaan. Kirkon seinämaalaukset toimivat aikanaan tärkeinä pedagogisina apuvälineinä. Koska niissä saatettiin esittää Raamatun henkilöitä, pyhimyksiä, ja reformaattoreita pukeutuneina taiteilijan oman ajan vaatteisiin, kuvaukset vahvistivat myös käsitystä kirkosta jatkuvana historiallisena tulkintayhteisönä. Taiteen ei tietenkään pidä kritiikittömästi palvella tiettyjä ideologisia, poliittisia tai uskonnollisia päämääriä, vaan sen tulee herättää, ihmetyttää ja kannustaa syvempään pohdintaan – kirkossakin!
Miten kuvailisit omaa suhdettasi kristilliseen kuvataiteeseen ja visuaaliseen kulttuuriin?
Ville Auvinen:
Myönnän, että en ole kovin taiteellisesti suuntautunut, enkä ymmärrä kovin hyvin varsinkaan modernia taidetta. Vanhat, perinteiset kuvat kyllä puhuttelevat, etenkin krusifiksit ja alttaritaulut kirkkotiloissa.
Heli Inkinen:
[Jatkoa aiempaan vastaukseen.] Myöhemmin opin, että Raamatussa enkelit toimivat Jumalan sanansaattajina monenlaisissa tilanteissa. Gabrielin tehtävänä oli ilmoittaa Marialle, että tämä saa aivan erityisen lapsen.
Ilkka Kantola:
Olen mielestäni avoin kuvataiteelle ja kristilliselle kuvataiteelle. Visuaalisuus kuten design kiinnostaa minua erityisesti, samoin arkkitehtuuri. Lyhyesti: kaunis on kaunista eikä sille mitään voi. Liian paljon on rumaa ihmisten aikaansaannoksissa rakentamisen ja esinesuunnittelun alueilla. Mutta on myös maailmanluokan designia meillä Suomessa. Kuvataiteessa kristilliset aiheet ovat keskeisin teema kun käy Eurooppalaisissa taidemuseoissa. Antiikin tarustot tulevat sen jälkeen. Mutta hätkähdyttävää on kuvataiteessa nähdä viime vuosisadan maailmansotien järkytyksen aiheuttama vaikutus kuvataiteessa. Abstraktiudessaan ja epäsovinnaisuudessaan ne samalla ovat äärimmäisen realistisia kuvatessaan todellista ja koettua maailmaa.
Tapio Luoma:
Olen kokenut kristillisen sanoman syvimmin lähinnä kuuloaistin kautta. Olen kuunnellut puheita ja harrastanut monipuolisesti musiikkia. Iän mukana olen kuitenkin yhä enemmän huomannut kuvataiteen rikkauden ja mahdollisuudet uskon tulkitsijana. Kun jokin kuvataideteos pysäyttää, sen edessä voisi viettää paljon aikaa. On kiehtovaa oppia kuvataiteesta uutta.
Björn Vikström:
Olen teologian ohella opiskellut yleistä kirjallisuustiedettä, joten kirjallisuus on ilman muuta se taiteen muoto, jota tunnen parhaiten ja seuraan eniten. Kuvataiteen suhteen olen varmaan ”keskivertokuluttaja”: käyn välillä näyttelyissä kotiseudulla ja usein taidemuseoissa matkoilla; arvostan ja nautin, mutta en ole asiantuntija.
Nimeä yksi kuvataiteen teos, joka on koskettanut sinua kristinuskon näkökulmasta.
Kerro, miksi valitsit juuri tämän.
Ville Auvinen:
Mainitsen Michelangelon teoksen ”Luominen”. Se kuvaa ja tekee eläväksi hienosti jotain sellaista historian aamuhämärässä tapahtunutta, josta Raamattu kertoo vain parilla sanalla. Tosin kun näin kyseessä olevan teoksen Sikstuksen kappelissa, oli se jonkinasteinen pettymys, koska se oli mielestäni oikeassa ympäristössään jotenkin vaatimattomampi kuin kuvissa – tai mielikuvissani.
Heli Inkinen:
Aikuisena minusta on ollut mielenkiintoista tutkia eri maiden taidemuseoissa ja kirkoissa, miten monin tavoin enkeleitä kuvataan, millaisin värein ja usein sukupuoleltaan androgyyneinä. Gabriel esitetään yleensä ojentamassa liljaa, kun hän ilmoittaa Marialle lapsesta. Tuo aihe, Annunciation, on inspiroinut vuosisatoja sitten italialaisia taiteilijoita maalaamaan suunnattoman kauniita freskoja aiheesta. Niistä pidän erittäin paljon. Leonardo da Vincin maalaama Annunciation Firenzen Uffizin taidemuseossa on eräs näistä mestariteoksista. Samaisesta liljasta on tullut Marian tunnusmerkki, jota nykyään näkee monien kaupunkienkin – esimerkiksi Turun symboleissa sekä partiolaisten tunnuksena.
Ilkka Kantola:
Viimeisin ison vaikutuksen tehnyt maalaus on Maltalla, Vallettan Pyhän Johanneksen katedraaliin sijoitettu Michelangelo Merisi de Caravaggion huikean iso, mestarillinen maalaus ”Johannes Kastajan mestaus”. Teos on syntynyt vuonna 1608. Valitsin tämän, koska sen jättämä jälki minuun on uusin. Maalaus nostaa Johannes Kastajan kurjan kohtalon ja hallitsijan mielivallan vahvasti esiin. Maalaus palautti mieleeni kirjailija Asko Sahlbergin muutama vuosi sitten julkaiseman, historiaan ankkuroituvan teoksen ”Herodes”, jossa kuvataan mm. hallitsijan suhdetta nousevan kristinuskon keskeisiin, outoihin, hahmoihin.
Tapio Luoma:
On lukuisia kuvataideteoksia, jotka voisin tässä yhteydessä mainita. Nostan esille yhden: Espoon tuomiokirkon triumfiristin alttarin yläpuolella. Satoja vuosia vanha, taidokkaasti puusta veistetty ristiinnaulittu Kristus-hahmo on aikojen saatossa menettänyt toisen käsivartensa ja molemmat säärensä. Kuitenkin juuri rikkoutuneena ja vajavaisena se puhuttelee ja muistuttaa, että epätäydellinen kelpaa Jumalalle.
Björn Vikström:
Porvoolaisena tulee minulle mieleen Albert Edelfeltin maalaus ”Kristus ja Mataleena”. Teos on minusta kiinnostava monesta syystä. Sijoittamalla Kristuksen ja Maria Magdaleenan suomalaiseen koivumetsään taitelija tuo Raamatun tapahtumat ja ennen kaikkea Jeesuksen meidän todellisuuteemme. Aiheen taustalla on Kantelettaren runo Mataleenan vesimatkasta, joka sekin kiinnostavalla tavalla kutoo yhteen suomalaisen kansanrunouden ja raamatullisen perinteen.
Arkkipiispan vaalin ensimmäinen kierros käydään torstaina 8.2.2018. Toinen vaali käydään tarvittaessa 1.3.2018 kahden eniten ääniä saaneen ehdokkaan välillä.
Kommentit
Arja Sassali:
Erittäin mielenkiintoista tutustua ehdokkaisin kuvataiteen näkökulmasta!
Pauliina:
Eikö vain! Ehdokkaista tuli esiin aivan uusia puolia, ja kiinnostavaa pohdintaa heistä jokaisella.