Aarreaitta

Pyhä Anna itse kol­man­tena -veis­tok­set ilmen­si­vät inkar­naa­tion este­tiik­kaa ja oli­vat osa Jee­suk­sen ja Neit­syt Marian ruu­miil­li­suu­den ympä­rille raken­net­tua moni­naista kult­ti­ry­pästä, joka vah­vis­tui eri­tyi­sesti myö­häis­kes­kia­jalla. Oleel­lista oli, että äidin puo­lelta tul­lut todel­li­nen ruu­mis ei ollut isän puo­lelta tul­lutta juma­lal­li­suutta ja hen­kistä…

Elina Räsä­nen: Har­tau­del­li­nen ruu­mis – Haa­vat, syli ja kär­si­mys myö­häis­kes­kia­jan puu­veis­tok­sissa

Tämä [yksin­ker­tai­nen usko] on ”kal­li­sar­voi­nen helmi” (Matt. 13:46), johon älyl­li­nen poh­dis­kelu tai kes­kus­telu ei voi kos­kaan täy­sin päästä käsiksi. Se on totuus, joka käsit­teel­lis­tä­mi­sen sijaan on parasta maa­lata värein tai lau­laa nuo­tein.

Pat­riarkka Bar­to­lo­meos: Mys­tee­rin koh­taa­mi­nen