Totuus havaitaan; sitä ei ymmärretä järjen avulla. Jumala nähdään; häntä ei tutkita teoreettisesti. Kauneus nähdään; siitä ei spekuloida abstraktein käsittein.
Mistä taide syntyy? Siitä että hengellä on kyky muovata aistimusmaailmaa. Mitä taide tekee puolestamme? Pukiessaan tunteemme näkyvään muotoon se painaa niihin ikuisuuden leiman, jota aina kantavat ne teokset, joiden ainutkertaisessa muodossa välittyvät universaalit elämykset.
Harmaat huolet ovat poissa, valon koittoon haihtuneet, kaikki vanha on nyt mennyt, uudet soivat kanteleet. Armonlaakson laitumilla sydän liikkuu suvisilla. Iloon, toivoon, vapauteen henki nousee kirkkaaseen.
Kirkkosali on paikka, jossa me olemme, ja samalla se on osa jotakin toista todellisuutta. Se, joka osaa tulkita hiljaisia esineitä ja merkkejä ja itse hiljaisuutta, saa nähdä ja kuulla enemmän kuin muut. Kirkkosalilla ja -rakennuksella on oma kielensä, joka ei tarvitse sanoja. Vaikka kirkko rakennetaan suurella työllä ja suurella vaivalla ja siksi se kuuluu maan päälle, se on silti rakennettu taivaallisen mallin mukaisesti. Juuri taivaan ja maan välillä kirkko on esikartano sekä sille, joka astuu sisään, että sille, joka tulee ulos. Se puhuu sanatonta kieltä, ja jos sitä voi tulkita, se on rikkautta.
Modernistit pyrkivät toteuttamaan rakennuksen suunnittelun sen funktiosta käsin ja sovelsivat samaa periaatetta myös sakraalirakennukseen. Tämä ei kuitenkaan ollut ongelmatonta ja kysymykseksi nousi, mikä on kirkon funktio. Modernistit suhtautuivat haasteeseen käytännönläheisesti päätyen kompromissiin kirkkorakennuksen tehtävästä. Kirkkosalin suunnittelua lähestyttiin samoin periaattein kuin konserttisalia, sillä konsertti- ja kirkkotilalla katsottiin olevan toiminnallisia yhtäläisyyksiä. Kirkkorakennus määrittyi musiikillisesta toiminnasta käsin. Tätä perusteltiin sillä, että kirkossa soitettiin urkuja ja laulettiin virsiä. Toisaalta kirkkorakennuksen suunnittelussa esimerkiksi Alvar Aalto tulkitsi alttarialuetta alttarin, saarnatuolin ja kuoron liturgisena näyttämönä.
Etenkin menneinä aikoina taiteeseen liittyi käsityö ja taito. Käsityötaito näkyy esimerkiksi Guido Renin loistavassa mineraalien käsittelyssä. Mutta Renin värien sekoitustaito ei tee teosta taiteeksi. Taiteilija voi olla loistava mineraalien käsittelijä, ja silti Kristuksen kärsimys jää kokematta esimerkiksi huonon sommittelun tähden. Toisaalta huonompikin mineraalien ja värien käsittelijä tai surkea sommittelija voi yltää mieltä ja historiaa mullistaviin teoksiin.
Muista hyvyydessäsi niitä, jotka ovat kaunistaneet tätä kirkkoa lahjoillaan ja kättensä työllä. Puhuttele meitä kaikella, mikä on kaunista ja ylentää sydämemme sinun puoleesi.
Ihmisäänet vaietkoot, ihmisajatukset hiljentykööt; kurkottautukoot kohti käsittämätöntä, mutta eivät käsittääkseen vaan osallistuakseen.
Ikoninen tila on eräänlaista luomattoman pyhyyden läpivirtaavuutta, tai vähintäänkin sen rakenteellista potentiaa: tilaa jumalallisen kumpuamiselle. Ikonin ja profaanin taiteen eroa voisi ehkä hahmottaa niin, että tavallisen kuvataiteen tapauksessa maalaus on joko liikkeetön tai itsessään liikkuva: jokainen maalaus on maailma, joka sisältää liikkeen itseensä suljettuna. Ikonissa taas on oleellista kohtaava liike, joka suuntautuu kuvasta sen itsensä ulkopuolelle.
Taiteen merkitys ei ole ajan tappamisessa. Sen tehtävä ei ole tyhjän kohdan täyttämisessä jotain parempaa odoteltaessa. Taide luo aikaa, se luo elämää ja vetää ikuisuuden luoksemme.