Katso: minä luon uutta. Nyt se puh­keaa esiin – ettekö huo­maa? Jes. 43:19

Yhtenä aamuna työ­mat­kal­leni on ilmes­ty­nyt joukko nos­to­kur­kia. Hie­rai­sen sil­miäni. Asui­nym­pä­ris­töni katu­ku­va­muu­tos on sen laa­juu­desta huo­li­matta pääs­syt mel­kein unoh­tu­maan. Vaikka Pasi­lan ase­man­seu­tua myl­ler­re­tään nyt huo­lella, iso osa käve­ly­reit­tiäni on rajattu työmaa-​aidoilla sel­lai­seksi, ettei ympä­rillä ole mitään näh­tä­vää.

Kur­ki­au­raa on kui­ten­kin vai­kea olla huo­maa­matta. Kur­jet on nume­roi­tu­kin – yksi, kaksi, viisi, seit­se­män – ehkä jotta niitä olisi hel­pompi seu­rata jos­tain val­tai­san työ­maan salai­sesta her­mo­kes­kuk­sesta.

Nos­to­kur­jet pelot­ta­vat. Muu­tos pelot­taa. En usko kenen­kään kos­kaan kut­su­neen Pasi­lan ase­maa kau­niiksi, mutta säi­käh­dän kui­ten­kin, kun huo­maan sen pur­ku­töi­den edis­ty­neen väli­sei­niin asti. Entä jos tilalle tulee jotain, jota en enää voi sie­tää? Entä jos tilalle ei tule mitään?

Muu­al­la­kin raken­ne­taan. Kau­pun­gin kes­kus­tassa perus­kor­ja­taan edus­kun­ta­ta­loa. Se on pei­tetty raken­nus­te­li­neillä ja isolla pres­sulla, johon on pai­nettu edus­kun­ta­ta­lon piir­ros­kuva kuin lupauk­seksi tule­vasta. Työtä teh­dään Pasi­lan tapaan enim­mäk­seen näky­mät­tö­missä. Samalla pres­su­jen takana tapah­tuu jotain Pasi­lasta poik­kea­vaa.

Edus­kun­ta­ta­loa enti­söi­dään. Siitä teh­dään sel­lai­nen, mil­lai­seksi se on suun­ni­teltu, mil­lai­nen sen on aina kuu­lu­nut olla. Kon­ser­vaat­to­rit palaut­ta­vat sisä­ti­lo­jen sei­nä­maa­lit 1920-​luvun suun­ni­tel­mien mukai­siksi, istun­to­sa­liin tuo­daan alku­pe­räi­set kip­si­pat­saat. Vuo­si­kym­men­ten käy­tön jäl­jet kuu­ra­taan pois, nuh­jui­nen muut­tuu raik­kaaksi.

Perus­kor­jaus on vai­kea, kal­lis ja aikaa vievä pro­jekti. Van­han päälle teh­tyjä raken­teita pure­taan ja pölyä nousee, aivan kuten Pasi­lassa. Ohi­kul­ki­jat miet­ti­vät epäil­len, mitä pres­sun ja työmaa-​aitojen takaa pal­jas­tuu. Ja kun kan­san­edus­ta­jat, vir­ka­mie­het ja turis­ti­jou­kot palaa­vat taloon, se näyt­tää hei­dän sil­miinsä ehkä aivan uudelta ja kovin eri­lai­selta kuin mitä oli odo­tettu.

Työn lop­pu­tu­losta on vai­kea tässä vai­heessa edes kuvi­tella. Kukaan nyky­suo­ma­lai­sista kun ei ole näh­nyt, mil­lai­seksi raken­nus alun perin tar­koi­tet­tiin.

Muu­tos­töitä teh­dään vielä Man­ner­hei­min­tietä ja Pasi­laa­kin lähem­pänä. Jäl­leen epäi­len, kun en tiedä mitä on odo­tet­ta­vissa. Tie­dän kui­ten­kin, että kyse ei ole vain pur­ku­työstä. Siksi pyy­dän: Luo­jani, suuri Kon­ser­vaat­tori, enti­söi minut. Luo minusta jotain uutta. Tee minusta se, joksi minut tar­koi­tit.