Meille on syntynyt Vapahtaja


Rantasalmen vuonna 1904 rakennettu myöhäisgoottilainen kirkko tuhoutui kesäkuun lopulla 1984 salaman sytyttämässä tulipalossa. Säilyneiden seinien sisäpuolelle arkkitehti Carl-Johan Slotte suunnitteli uuden kirkon, joka vihittiin loppiaisena 1989. Tämä on vuonna 1578 perustetun seurakunnan viides kirkko.
Rantasalmen kirkon nimi “Turvapaikka – Refugium” kutsuu kohtaamaan sitä Jumalaa, joka armahtaessaan antaa Kristuksessa turvapaikan syntiselle ihmiselle. Kirkon keskuksena on avoin alttari, jonka taustana on moderni, syvästi kristillinen taideteos. Saarnatuoli on laskettu ihmisten tasalle, tuolit ovat keveinä ja siirreltävinä vapautta viestiviä, alttarikaide palvelee vain polvistumisen helpottamista ja lukupulpetti siirreltävänä mahdollistaa liturgisten tapahtumien vaihtelevaisuutta. Kastemalja on on ainoa kiinteä esine kuorissa, kertoen Jumalan kasteessa lahjoittaman armon pysyvyyttä.
Alttaritaiteen on luonut Pauno Pohjolainen, kirkkotekstiilit on suunnitellut Marke Aspivaara.
Kirkon kuvataidenpalkinto vuonna 1989 myönnettiin arkkitehdille, kuvataiteilijalle ja tekstiilitaiteilijalle tunnustukseksi Rantasalmen kirkon alttarialueen suunnittelusta.
Pauno Pohjolainen ei antanut alttariteokselleen nimeä. Ymmärtääkseni hän halusi antaa katsojalle oman mahdollisuuden tulkita taideteosta kunkin elämäntilanteesta ja hahmottamiskyvystä käsin. Tämä oli Paunon tietoinen teko.
Pauno ei tainnut laittaa paljon hantiin, jos joku näki taideteoksessa punaisen tuvan seinän ja harmaan ladon seinän. Siis viittauksia maalaismaisemaan. Avoin portti tai avoin ovi, oikeastaan raollaan olevat, ovat hahmotettavia aiheita. Sekä tietysti risti. Punainen taitaa sopia Kristuksen veren väriksi, miksei myös Pyhän Hengen väriksi.
Kun olen kirjoittanut kirkon tarkoituksesta Rantasalmella, jossa kirkkotila on keskeisessä asemassa, olen ottanut esille kolme tasoa. Sloganin taso: uskotaan Jumalaan ja eletään ihmisiksi. Luterilainen taso: kirkossa on kysymys uskosta ja rakkaudesta, siis Jumalan hyvyydestä ja sen heijastamisesta toisiin ihmisiin. Jumalan ja ihmisen kohtaamisen taso, joka tapahtuu evankeliumin sanan ja ehtoollisen ja rukouksen todellisuuksissa.
Rantasalmen kirkkoa suunniteltiin Refugium-hengessä. Tämä tarkoitti sitä, että minä pidin esillä Uuden testamentin niitä tekstejä, joissa tuo turvallisuus-teema tuli ilmi. Tuossa yhteydessä avautui myös Refugium-symboli. Tuo symboli on kärjellään oleva vinoneliö, jonka keskellä on risti. Se on muodostunut ylhäältä alastulevan Y-kirjaimen ja alhaalta ylöstulevan Y-kirjaimen kohdatessa.
Ylhäältä laskeutuminen on Jumalan alas tulemisen kuvaa ja alhaalta nouseminen on ihmisen kurottautumista Jumalaan päin. Kirkko on paikka, jossa tuo kohtaaminen, ihmisen ja Jumalan, voi tapahtua. Refugium-kuvion keskus on risti, joka hahmottuu myös Paunon taideteoksesta. Tuo symboli on löydettävissä monesta paikkaa kirkkorakennusta: ikkunoissa, lehterin kaiteissa, ovien vetimissä, tanskalaisissa kirkkotuoleissa, kastemaljassa, kirkkotekstiileissä jne. Ja ennen kaikkea alttaritaiteessa. Kuvio kuvaa Jumalan ja ihmisen kohtaamista: suuri Jumala ja pieni ihminen, Kristus ja syntinen, Pyhä Henki ja heikko ihminen. Ja kun tämä kohtaaminen tapahtuu ristin ”merkeissä”, siis Kristuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen perustalla, ja kun tuossa kohtaamisessa Kristus todellisesti armahtaa syntisen, niin siinä on turvapaikka ja siinä on mielestäni myös alttariteoksen ydin. Se viittaa symbolisesti ja myös ihan oikeesti tuohon uskomme perustapahtumaan.
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva kirkkoherra Rantasalmen kirkon rakentamisen ajoilta.
Nämä kuvat ja kirjoitus houkuttavat kyllä käymään ihan paikan päällä. Todella vaikuttava alttari!
Päivän kuva on reformaation merkkivuoden tiedottajan käsialaa. Turun alueen ohjelmasta tiedotetaan Turun Mikael -nimisellä facebooksivulla, jossa on julkaistu muitakin Lutherin kuvasitaatteja – tämä tehtiin kuitenkin juuri Aarreaittaa varten. facebook.com/turunmikael
Kommentit