Auta turvaan, luottamukseen


Suomussalmen kirkon alttarisecco kertoo Jeesuksen elämänvaiheet.
Suomussalmen vuonna 1950 valmistunut pääkirkko sijaitsee vanhalla kirkonkylällä, nykyisestä kuntakeskuksesta Ämmänsaaresta kymmenen kilometrin päässä. Seurakunnan vanha, 1700-luvun lopulla valmistunut puinen ristikirkko tuhoutui talvisodassa 19.12.1939 vihollisen ammuksen osuttua siihen.
Uusi, yksilaivainen ja jyrkkä harjakattoinen, Onni Johannes Ermalan suunnittelema kirkko vihittiin käyttöön elokuussa vuonna 1950 Kuopion piispa Eino Sormusen toimesta. Sotien jälkeinen jälleenrakennusaika tarvitsi arkkitehteja ja niinpä Ermalasta tuli Kemin kaupunginarkkitehti, vaikkei hän ollut saanutkaan arkkitehdin koulutusta. Ermala oli rakennuspiirtäjä, mutta hyvin lahjakas, jota luonnehdittiin ”piirtäjäksi Jumalan armosta.” Hän osallistui erityisesti Pohjois-Suomen jälleenrakennustyöhön, jonka tuloksena hän suunnitteli myös Suomussalmen kirkon.
Seurakunnan päättäjien avarakatseisuutta osoittaa se, että he tilasivat kirkon alttariseinälle perinteisen alttaritaulun sijasta laajat seinämaalaukset Bruno Tuukkaselta. Viipurissa vuonna 1891 syntynyt Tuukkanen opiskeli mm. Tukholman taideteollisuuskoulussa. Hän tutustui laajasti eri tekniikoihin. Niin al secco- kuin lasimaalaustekniikka tulivat hänelle tutuiksi ja niitä molempia hän hyödynsi sitten tehdessään Suomussalmen kirkon maalauksia.
Tuukkanen on tehnyt useita laajoja kirkkojen koristelutöitä kuten Lammille, Siilinjärvelle, Kiikalaan ja Maarianhaminaan. Al secco-tekniikalla maalataan kuivalle kalkkilaastipinnalle ja väreinä käytetään kalkkiveteen sekoitettuja maa- ja metallivärejä.
Kun Tuukkanen oli hyväksynyt Suomussalmen kirkkomaalausten tekemiset, hän yhdessä Ermalan kanssa teki tammikuussa 1949 Norjaan matkan, jonka aikana he tutustuivat kirkkojen alttari- ja seinämaalauksiin. Saman vuoden kesäkuussa hän aloitti urakkansa yhdessä apulaistensa Matti Saanion ja Pekka Heiskasen kanssa. Apulaiset olivat juuri valmistuneet Taideteollisesta Oppilaitoksesta.
Kun astuu Suomussalmen kirkkoon, laaja alttarisecco vangitsee heti katseen. Väri- ja muotomaailma suorastaan häikäisevät. Kuvat puhuttelevat, saarnaavat, lohduttavat ja rohkaisevat. Pyhä taide on evankeliumia, sanatonta kieltä, pyhää puhetta Jumalasta. Maalausten asettelu noudattaa niin vaaka- kuin pystylinjoja, mutta yllättävästi myös kirkon katon samansuuntaisia vinoja linjoja.
Laaja maalausten kokonaisuus kertoo Jeesuksen elämänvaiheet syntymästä ylösnousemukseen ja hänen toiseen tulemiseensa saakka. Maalaukset on sijoitettu kahdelle kehälle: sisemmän kehän maalaukset ovat alttariseinässä ja ulomman kehän maalaukset muutama metri seurakuntaa lähempänä. Maalaukset ovat Uuden testamentin kuvitusta ja niinpä mieleen tulee Biblia pauperum, köyhien Raamattu, joka keskiajalla esitti Raamatun tapahtumia kuvilla ja lyhyillä latinankielisillä kommenteilla sekä raamatunlauseilla. Teos vaikutti aikanaan vahvasti keskiaikaiseen kirkkotaiteeseen niin, että lukutaidoton rahvas sai kirkkojen maalauksia katselemalla selkoa Raamatun tapahtumista ja Jumalan toiminnasta ihmisten maailmassa.
Suomussalmen upea kuvakertomus lähtee etenemään ulommalta kehältä vasemmalta oikealle. Sakastin oven yläpuolella on kirjoituspöydän ääressä mies, joka kirjoittaa paperikäärölle. Hän on evankelista Johannes, sillä hänen symbolinsa kotka on lähellä. Olen kuullut myös selityksen, että kyseessä olisi profeetta Jesaja, joka vuosisatoja aiemmin ennusti Jeesuksen syntymän. Johanneksen evankeliumin alku on hänen jouluevankeliuminsa: ”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.” ( Joh. 1:1)
Jeesus-lapsen syntymää on kuvattu myös Suomussalmen kirkon saarnastuolin puureliefissä.
Syntymäkertomus johdattaa luontevasti seuraavaan kuvaan, jossa Jeesus-lapsen äärellä ovat Joosef ja Maria. Jeesuksella ja Marialla on sädekehä pään yläpuolella. Useissa Tuukkasen kuvissa nimenomaan Jeesuksella on sädekehä, joko pyöreä tai kulmikas. Tuukkasen tyyli muistuttaa näin hieman kubismia. Marian kädet ovat Jeesuksen yllä siunaavassa asennossa. Niissä kuvastuu äidin huolenpito ja rakkaus vastasyntynyttä kohtaan.
Kuvakertomus jatkuu Betlehemin kedon tapahtumilla. Arkityössä oleva paimen lampaineen on hämmentynyt ensimmäisen jouluyön tapahtumista. Enkeli ilmoitti ilosanoman ja Tuukkanen on kuvannut enkelin hyvin kookassiipiseksi naishahmoksi. Sitten tulevat itämaan tietäjät kumartamaan Jeesus-lasta. Tuukkanen on kuvannut heidät rivissä seisomassa hyvin virallisen oloisina. Tietäjien, jotka ovat kuvattu kuninkaina, asut ovat värikkäitä. Oikeanpuolimmaisen tietäjän pään yllä on pieni risti, joka yhdistää Betlehemin tähden ja Jeesuksen ristin. Tuukkanen on kauttaaltaan viitteellisen symbolinen, niin kuvien kuin värimaailmankin osalta. Tuukkasen on sanottu käyttäneen silloisia seurakunnan työntekijöitä malleinaan maalauksissa ja niinpä yhden tietäjän mallina olisi ollut silloinen kirkkoherra.
Jeesus joutui kokemaan Herodeksen lastensurman vuoksi pakolaisuuden Egyptissä. Molemmat aiheet Tuukkanen on maalannut ulomman kehän yläosaan. Enkeli johdattaa pyhän perheen pois miekan alta turvaan Egyptiin. Tumma pilvi taivaalla kuvastaa kärsimystä ja sotilaalla on miekka kädessä roikottaen toisessa kädessä pientä lasta. Pakomatkalla pilvi on vaaleampi kuvastaen toivoa.
Tuukkanen on kuvannut useassa maalauksessa pyhän perheen kokonaisuudessaan. Mahdollisesti hän sai vaikutteita näihin aiheisiinsa matkustellessaan Keski-Euroopassa ja tutustuen siellä katoliseen maalaustaiteeseen, jossa pyhä perhe on usein kuvattuna.
Jeesus ja Maria alttariseinän oikean alakulman lasimaalauksessa.
Pyhän perheen alapuolella on Jeesus kaksitoistavuotiaana temppelissä kirja sylissään. Hauska yksityiskohta, sillä kirjan tilalla pitäisi olla kirjakäärö! Tarkoituksellista vai tahatonta, sillä Gutenberg keksi kirjapainotaidon vasta 1400-luvulla.
Sitten seuraa Jeesuksen kaste Jordanilla. Jeesus on virrassa ja Johannes Kastaja valelee maalta käsin vettä Jeesuksen päälle. Viimeisessä kuvassa ulkokehällä Jeesus istuu kyyhkynen kädessään. Kyyhkynen on Pyhän Hengen vertauskuva kuvaten kolmiyhteisen Jumalan toimintaa tämänkin päivän maailmassa. Kyyhkystä kädessä pitelevä Jeesus voi myös liittyä pyhän huolettomuuden viestintään: ”Katsokaa taivaan lintuja.”
Siirrymme nyt sisemmälle kehälle, jossa kerrotaan Jeesuksen maanpäällisen elämän viimeiset vaiheet. Ne Tuukkanen aloittaa Getsemanen rukouskamppailusta, jossa Jeesus on täysin yksin, vaikka oppilaita onkin mukana. Tuukkasen maalauksessa kaksi väsynyttä oppilasta luimuilee taustalla.
Risti hallitsee seuraavia kuva-aiheita. Tuomittuna Jeesus ottaa ristillä vastaan väkijoukon hylkäyksen, kun taas etualalla on pelokkaita Jeesuksen seuraajia. Jeesus kantaa väsyneenä ristiä kohti Golgataa. Ristissä riippuu mies, joka asennosta päätellen ennemminkin on painona kuin apuna väsyneelle Mestarille. Ristissä riippuvan miehen esikuvana Tuukkasen on sanottu käyttäneen sen aikaista suntiota. Ylimpänä ovat Golgatan tapahtumat. Jeesus keskimmäisellä ristillä ja ryövärit molemmin puolin hänen ristiään. Jeesuksen risti on suorassa, kun taas ryövärien ristit vinon kattolinjan mukaisesti oikealle kallellaan. Vasemmalla alas katsottaessa on vielä yksi kuva Jeesuksen kärsimystiehen liittyen. Siinä Jeesus on otettu ristiltä ja häntä saatetaan hautaan. Saattojoukko on kuvattu tummasävyiseksi ja Jeesus vaalein värein. Siinä voi nähdä elämän ja kuoleman kontrastin, kuoleman ja ylösnousemuksen ristiriidan. Tähän kuvaan voi liittää Suomussalmella aikoinaan pappina toimineen Ilmari Kiannon veljen, Rurik Calamniuksen virren säkeen: ”Herransa ruumiin he ristin päältä/ nyt alas ottavat itkien/ ja yrttitarhaan sen vievät täältä.” (Vk 81:2)
Alttariseccon viimeinen kuva on irrallaan muista, kun sen sijaan kaikki muut maalaukset liittyvät yhteen jollain tavalla. Se kuvaa Jeesuksen ylösnousemusta. Jeesus on läpikuultava, oppilaiden hahmot erottuvat hänen viitanliepeiden läpi. Jeesuksen ylösnousemusruumis oli erilainen. Evankeliumit kertovat, kuinka Jeesuksen läheiset eivät heti tunnistaneet ylösnoussutta Kristusta. Taiteilija on halunnut tuoda evankeliumin ilosanoman kuoleman voitosta myös näin valoisalla tavalla esiin. Jeesus ympärillä on maassa pitkänään henkilöhahmoja, niin miehiä kuin naisia, jotka ovat häikäistyneet ja hämmästyksissä.
Kuva liittyy myös Jeesuksen toiseen tulemiseen. Samalla tavalla kuin ylösnousemuksen jälkeiset ilmestykset saivat ihmiset hämmästyksiin, niin samalla tavalla se päivä on yllättävä. Markuksen evankeliumissa kerrotaan näin: ”Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilvien keskellä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan.” (Mark. 13:26) Olen sanonutkin tätä kuvaa kaksoisvalotuksen tai kaksoisvalottuneeksi kuvaksi.
Bruno Tuukkasen Suomussalmen kirkon alttarisecco-kokonaisuus on antanut saarnaajille ja puhujille lukuisia sytykkeitä. Lasten ja koululaisten kirkoissa kuvista on saanut monenlaisia virikkeitä ja kuulijoiden mielenkiinto on pysynyt virkeänä, kun silmälle on ollut nähtävää ja korvalle kuultavaa. ”Tulkoon Pyhä Henki ja valaiskoon tämän kirkon Jumalan iankaikkisella armon valolla!” lausui piispa Sormunen kirkkoa vihkiessään. Tätä armon valoa ovat Tuukkasen kuvat myös välittäneet pian seitsemän vuosikymmenen ajan.
Kirjoittaja on Suomussalmen kirkkoherra ja Kajaanin rovastikunnan lääninrovasti.
Hienoa, että näin mielenkiintoinen ja taitava vierailija on Aarreaitan sivuilla!
Kommentit