Aar­re­aitta vie­raili Oulussa idyl­li­sessä Tur­kan­saa­ren museo­kir­kossa, joka puhut­te­lee vaa­ti­mat­to­malla kau­neu­del­laan ja oma­lei­mai­sella tun­nel­mal­laan. Sisään astues­samme huo­maamme, että lat­tialle on levi­tetty olkia ja ikku­noista kajas­taa hento valo hämä­rään tilaan. Penk­ki­ri­vit ovat tii­viit ja tila on pieni, joten ihmi­set istu­vat lähellä toi­si­aan ja alt­ta­ria. Kaikki on taval­laan karua, mutta juh­la­vaa yhtä­ai­kai­sesti. Perin­teistä alt­ta­ri­maa­lausta ei ole, vaan kah­dessa tau­lussa on kir­kon­ra­ken­ta­jien puu­merk­kejä ja pap­pien nimi­kir­joi­tuk­sia. Tun­tuu­kin, että var­si­nai­sen alt­ta­ri­teok­sen muo­dos­ta­vat itse alt­tari, sen ympä­rillä ole­vat koris­te­leik­kauk­set sekä ikku­noista avau­tuva mai­sema, joka suo­ras­taan tul­vii sisään. Paikka kut­suu hil­jen­ty­mään tär­keim­män äärelle, alt­ta­rille. Anneli Syr­jä­nen kir­joit­taa kir­kon mie­len­kiin­toi­sesta his­to­riasta näin:

Tur­kan­saa­ren museo­kirkko raken­net­tiin Tur­kan­saa­ren mark­ki­na­pai­kalle vuonna 1694. Ei ole tie­dossa, raken­net­tiinko kirkko val­tio­val­lan käs­kystä vai pai­kal­li­sen väes­tön omasta aloit­teesta. Iso­vi­han aikana (1713—1721) venä­läi­set polt­ti­vat joki­var­ren tiloja ja myös Tur­kan­saa­ren kirkko jou­tui hävi­tyk­sen koh­teeksi.

Tur­kan­saa­ren mene­tet­tyä vähi­tel­len mer­ki­tyk­sensä kauppa- ja kalas­tus­paik­kana, kirkko jäi vaille käyt­töä, ja se myy­tiin lohen­ka­las­ta­jille vuonna 1814 ja siir­ret­tiin Oulu­joen suis­toon lohi­pa­don pato­pui­den säi­ly­tys­pai­kaksi. Myyn­ti­hinta oli 29 rii­kin­taa­le­ria 2 kil­lin­kiä. Toh­tori Östen Elf­ving löysi huo­no­kun­toi­sen varas­tona ja hevos­tal­linna käy­te­tyn Tur­kan rukous­huo­neen Oulun Raa­tin­saa­resta vuonna 1922. Raken­nus puret­tiin ja hir­ret siir­ret­tiin Tur­kan­saa­reen, jossa rukous­huone pys­ty­tet­tiin enti­sen kivi­jal­kansa päälle vuonna 1923. Kirkko vihit­tiin käyt­töön vuonna 1925.

Uudel­leen­pys­ty­tyk­sen yhtey­dessä kirk­koon raken­net­tiin paa­nu­katto, ja raken­nus maa­lat­tiin sekä sisältä että ulkoa. Kir­kon alku­pe­räi­sestä sisus­tuk­sesta ei ole tie­toja. Alt­ta­rio­san koris­te­leik­kauk­set, ovet ja vir­si­tau­lun­jalka ovat peräi­sin Enon­te­kiön Mark­ki­naan toden­nä­köi­sesti vuonna 1728 raken­ne­tusta kir­kosta. Saar­nas­tuo­lin ja alt­ta­ri­kai­teen malli ovat Sodan­ky­län, vuo­delta 1689 peräi­sin ole­vasta kir­kosta. Kir­kon perä­sei­nällä on kaksi tau­lua, joi­hin on jäl­jen­netty kir­kon sei­nistä löy­de­tyt van­hat kir­kon­ra­ken­ta­jien puu­mer­kit ja pap­pien nimi­kir­joi­tuk­sia.

Kir­kon aukio­loai­koja voi seu­rata täältä: www.oulunseurakunnat.fi/turkansaaren-kirkko

Näin sanoo Herra:
- Armon het­kellä minä vas­taan sinulle,
pelas­tuk­sen päi­vänä minä autan sinua.
Minä olen luo­nut sinut
toteut­ta­maan sen lii­ton,
jonka tein tämän kan­san kanssa,
jotta saat­tai­sit ennal­leen maan,
jotta uudel­leen jakai­sit autioi­tu­neet perin­tö­maat,
jotta sanoi­sit van­gi­tuille: ”Läh­te­kää”,
ja pimey­dessä viru­ville: ”Tul­kaa valoon!”

Tal­la­tuilta teil­tä­kin he löy­tä­vät ravin­tonsa,
pal­jas kal­lio­rinne on heille lai­dun­maa.
Eivät he näe näl­kää, ei hei­dän tule jano,
ei heitä ahdista helle eikä aurin­gon polte,
sillä heitä ohjaa hei­dän armah­ta­jansa,
joka vie hei­dät läh­tei­den ääreen.