Aarreaitta

Ihmi­sää­net vai­et­koot, ihmis­a­ja­tuk­set hil­jen­ty­kööt; kur­kot­tau­tu­koot kohti käsit­tä­mä­töntä, mutta eivät käsit­tääk­seen vaan osal­lis­tuak­seen.

Erich Auer­bach: Mime­sis

Iko­ni­nen tila on erään­laista luo­mat­to­man pyhyy­den läpi­vir­taa­vuutta, tai vähin­tään­kin sen raken­teel­lista poten­tiaa: tilaa juma­lal­li­sen kum­pua­mi­selle. Iko­nin ja pro­faa­nin tai­teen eroa voisi ehkä hah­mot­taa niin, että taval­li­sen kuva­tai­teen tapauk­sessa maa­laus on joko liik­kee­tön tai itses­sään liik­kuva: jokai­nen maa­laus on maa­ilma, joka sisäl­tää liik­keen itseensä sul­jet­tuna. Iko­nissa taas on oleel­lista koh­taava liike, joka suun­tau­tuu kuvasta sen itsensä ulko­puo­lelle.

Sera­fim Sep­pälä: Iko­nin filo­so­fia

Tai­teen mer­ki­tys ei ole ajan tap­pa­mi­sessa. Sen teh­tävä ei ole tyh­jän koh­dan täyt­tä­mi­sessä jotain parem­paa odo­tel­taessa. Taide luo aikaa, se luo elä­mää ja vetää ikui­suu­den luok­semme.

Hannu-​Pekka Björk­man: Val­koista valoa

Kris­til­li­nen taide ei mil­lään muo­toa ole aina uskon­nol­lista, siis uskon­nol­li­sia aiheita käsit­te­le­vää tai­detta. – – Tämä aja­tus perus­tuu oival­luk­seen, ettei kris­ti­nusko koske vain ”pelas­tusta”, vaan koko ihmistä koko­nai­sessa maa­il­massa.

Francis Schaef­fer: Taide ja Raa­mattu

Yhä sel­vem­min ymmär­rän, että Jee­sus on joh­dat­ta­nut minua suun­taan, jota en itse olisi valin­nut. Hän on pitä­nyt minua hen­gissä, kun olen luul­lut huk­ku­vani yön pimey­teen, ja hän on ohjaava minua kohti päi­vää, jonka jäl­keen ei enää seu­raa yö. Kul­kies­sani Jee­suk­sen kanssa hän muis­tut­taa minua jat­ku­vasti siitä, että Juma­lan sydän on mää­rät­tö­mästi suu­rempi kuin oma sydä­meni.

Henri Nouwen: Kut­su­mus

What is the use of a book, thought Alice, wit­hout pic­tu­res or con­ver­sa­tions.

Lewis Car­roll: Alice in Won­der­land