Aarreaitta

Lukion ope­tus­suun­ni­tel­maan on tänä vuonna lisätty uusi uskon­non oppiai­nee­seen kuu­luva valin­nai­nen kurssi, nimel­tään UE5 Uskon­not tie­teessä, tai­teessa ja popu­laa­ri­kult­tuu­rissa. Aar­re­aitta sai kuulla Hali­kon lukiossa jär­jes­te­tylle kurs­sille osal­lis­tu­neen opis­ke­li­jan, Alina Saa­ren, sekä uskon­non­opet­taja Marja San­ta­lan ja kuva­tai­teen opet­taja Riikka Niit­to­sen aja­tuk­sia ja koke­muk­sia nyt ensim­mäistä ker­taa jär­jes­te­tystä kurs­sista.

Ope­tus­suun­ni­tel­massa kurs­sin tavoit­teiksi lis­ta­taan muun muassa tutus­tu­mi­nen uskon­nol­li­seen sym­bo­liik­kaan ja sii­hen, miten tai­teessa ja popu­laa­ri­kult­tuu­rissa käsi­tel­lään uskon­nol­li­sia tee­moja. Lisäksi on tar­koi­tus pereh­tyä sii­hen, miten uskon­nol­li­sen tai­teen kautta ilmais­taan kun­kin uskon­non, eri­tyi­sesti kris­ti­nus­kon, kes­kei­siä oppeja.

Hali­kon lukion kurssi toden­nä­köi­sesti poik­kesi monien mui­den lukioi­den kurs­seista siinä, että mukana oli myös kuva­tai­teen opet­taja. ”Oli mie­len­kiin­toista, että sai oppia itse­kin ihan uusia asioita, koska minulla ei ole tai­dea­lan opin­toja taus­talla. Opin esi­mer­kiksi, kuinka kun­kin ajan arvot hei­jas­tu­vat voi­mak­kaasti sil­loin tuo­te­tussa tai­teessa sekä sen, että tai­teella voi olla myös val­lit­se­via arvoja kysee­na­lais­tava teh­tävä. Oli ihan puhut­te­le­vaa, miten kris­til­listä sano­maa voi välit­tää hyvin­kin eri­lais­ten tyy­lien avulla”, ker­too San­tala.

San­tala ja Niit­to­nen kerä­si­vät yhdessä kurs­siai­neis­ton, sillä monel­ta­kaan oppi­kir­ja­kus­tan­ta­jalta ei ollut vielä ilmes­ty­nyt oppi­kir­jaa UE5 kurs­sille. Aineis­ton he jakoi­vat oppi­laille säh­köi­sesti, osan jo ennen tun­tia, jol­loin opis­ke­li­jat pys­tyi­vät teke­mään muis­tiin­pa­noja suo­raan mate­ri­aa­liin tun­tien aikana. Opet­ta­jat kävi­vät myös kat­so­massa tur­ku­lai­sessa Wäinö Aal­to­sen museossa esillä olleen Taide, uskonto, valta -näyt­te­lyn, jossa esi­tel­tiin tai­de­teok­sia ja uskon­nol­lista esi­neis­töä venä­läi­sen Uskon­to­jen his­to­rian museon kokoel­mista. Mukana oli eri uskon­to­jen tai­detta ympäri maa­il­maa ja myös uskon­non vas­taista mate­ri­aa­lia Neu­vos­to­liit­ton ajoilta.

”Opis­ke­li­joilla oli kurs­sin aikana muu­ta­mia teh­tä­viä, kuten oman esi­tyk­sen laa­ti­mi­nen itse vali­tusta, uskon­nol­lista sym­bo­liik­kaa sisäl­tä­västä tai­de­teok­sesta. Kurs­sin päät­teeksi jokai­nen opis­ke­lija toteutti oman kuval­li­sen tut­kiel­man ja port­fo­lion valit­se­mas­taan aiheesta”, Niit­to­nen ker­too.

Riikkajatyo

Riikka Niit­to­nen on kuva­ta­ti­teen opet­taja Hali­kon lukiossa. Kuvassa hän esit­te­lee Alina Saa­ren työtä Val­vo­jai­set.

”Uskon­nol­li­sen tai­teen ymmär­tä­mi­sessä sym­bo­lii­kan tun­te­mi­nen on vält­tä­mä­töntä. Täy­tyy osata kirk­ko­tai­teen his­to­riaa, jotta voi ymmär­tää teok­sessa käy­te­tyn tyy­lin mer­ki­tyk­sen aiheen käsit­te­lyssä. Popu­laa­ri­kult­tuu­rissa voi­daan myös käyt­tää uskon­nol­lista sym­bo­liik­kaa vailla yhteyttä alku­pe­räi­seen kon­teks­tiin, jol­loin sym­bo­lii­kan tie­tä­mi­nen on ehkä lähinnä mie­len­kiin­toista,” San­tala poh­tii.

Opis­ke­lija Alina Saari ker­too valin­neensa kurs­sin, koska hän naut­tii luo­vasta työs­ken­te­lystä ja uskon­non ja tai­teen yhdis­telmä vai­kutti mie­len­kiin­toi­selta. Eri­lai­siin tai­tei­li­joi­hin tutus­tu­mi­nen ja teos­ten tul­kit­se­mi­sen opis­kelu oli antoi­saa. ”On vai­kea sanoa yhtä yksit­täistä asiaa, joka olisi ollut eri­tyi­sen mie­len­kiin­toi­nen, sillä pidin kurs­sista koko­nai­suu­des­saan. Teos­ten tul­kit­se­mi­sen opis­kelu sekä tutus­tu­mi­nen eri­lai­siin tai­tei­li­joi­hin ja uskon­non näky­mi­seen hei­dän teok­sis­saan oli hyvin kiin­nos­ta­vaa. Kurssi muutti pal­jon­kin tapaani kat­soa ja ymmär­tää kris­til­listä kuva­tai­detta. Eri­tyi­sesti se vah­visti sym­bo­lii­kan tun­te­mus­tani ja käsi­tys­täni tai­teen aika­kausista ja tyy­li­suun­nista”, hän poh­tii.

Alina Saari osallistui Halikon lukiossa järjestetylle UE5 Uskonnot tieteessä, taiteessa ja populaarikulttuurissa-kurssille.

Alina Saari osal­lis­tui Hali­kon lukiossa jär­jes­te­tylle UE5 Uskon­not tie­teessä, tai­teessa ja populaarikulttuurissa-​kurssille.

Saari kir­joit­taa kurs­si­port­fo­lios­saan kurs­sin aikana toteut­ta­mas­taan piir­rok­sesta ja sen takana olleista aja­tuk­sista ja valin­noista:

Tein tussi- ja puu­vä­ri­työn työ­ni­mellä Val­vo­jai­set ins­pi­roi­tu­neena Raa­ma­tun ker­to­muk­sesta (Matt. 25:1-13) ”5 tyh­mää ja 5 vii­sasta mor­sius­nei­toa”. Työn kes­kellä ja ikään kuin kai­ken kes­ki­pis­teenä on vii­sas mor­sius­neito, hänen öljy­lamp­punsa ja takana sijait­seva vanha kello. Työ on “kehys­tetty” ja koris­teltu eri­lai­silla kukilla ja vii­voilla.

Tari­nan perus­a­ja­tus on siis mie­les­täni se, että täy­tyy pysyä ”hereillä”, eli usko­massa, sillä kukaan ei voi tie­tää oikeaa het­keä, jol­loin loppu koit­taa. Työssä öljy­lappu ja valo kuvas­ta­vat tuota val­veilla oloa, hyvyyttä ja uskoa. Kello mor­sius­nei­don takana, jossa on monta osoi­tinta, kuvas­taa ajan kulu­mista ja sitä, ettemme tiedä oikeaa aikaa. Sep­pele mor­sius­nei­don vasem­malla puo­lella on kris­ti­nus­kossa sym­boli ian­kaik­ki­selle elä­mälle, jonka ”vii­sas mor­sius­neito” eli uskova ihmi­nen saa­vut­taa. Kyyh­ky­nen mor­sius­nei­don oikealla puo­lella tie­tysti sym­bo­loi armoa. Risti siitä läh­te­vine piik­ki­köyn­nök­si­neen, jonka halusin sijoit­taa kor­keim­malle koh­dalle työtä, sym­bo­loi koko kris­ti­nus­koa ja Jee­suk­sen kär­si­mystä.

Aar­re­ai­tan näkö­kul­masta oli kiin­nos­ta­vaa päästä kat­so­maan, kuinka lukioi­den uusi Uskonto ja taide -kurssi käy­tän­nössä toteu­tet­tiin Hali­kon lukiossa. Vai­kutti siltä, että ope­tus­suun­ni­tel­massa kurs­siin on sisäl­ly­tetty pal­jon eri aikakausia, tyy­li­suun­tia ja näkö­kul­mia, joi­den kaik­kien opis­ke­luun yhdellä kurs­silla käy­tet­tä­vissä oleva aika ei vält­tä­mättä tule riit­tä­mään. Aina­kin kaik­kien aihei­den syväl­li­nen käsit­tely olisi mel­koi­nen haaste. Tässä tapauk­sessa kurssi oli raken­nettu siten, että kah­den oppiai­neen, sekä uskon­non että kuva­tai­teen, opet­ta­jat oli­vat läsnä, mikä on var­masti tuo­nut tun­neilla käy­tä­viin kes­kus­te­lui­hin syvem­män tason ja anta­nut oppi­laille pal­jon uusia näkö­kul­mia. Haas­tat­te­lu­jen perus­teella kurssi on ollut hyvin antoisa niin opet­ta­jien kuin oppi­lai­den näkö­kul­masta.

Teksti:
Kuvat: Riikka Niittonen, Marja Santala ja Alina Saari

Kommentit

Näppäile kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty*.

Kuka on Raamatun päähenkilö?

Kir­kon alt­ta­rille ase­tet­tu­jen kuk­kien käy­tössä ja valin­nassa on kir­kol­li­sia perin­teitä. Kuten muut­kaan kirk­ko­ti­laa koris­ta­vat teks­tii­lit tai kalus­teet, ne eivät ole vain koris­tuk­sia, vaan muis­tut­ta­vat ja sym­bo­loi­vat uskon eri ulot­tu­vuuk­sia. Alt­ta­ri­ku­kat muun muassa muis­tut­ta­vat Juma­lan luo­mis­työn kau­neu­desta ja huo­len­pi­dosta. Tämän vuoksi alt­ta­rille ei sovi lait­taa esi­mer­kiksi muo­vi­kuk­kia tai ruuk­ku­kas­veja, joita on tar­koi­tus kas­tel­len pitää hen­gissä, sillä kuk­kien teh­tävä on myös muis­tut­taa elä­män hau­rau­desta ja katoa­vai­suu­desta sekä Kris­tuk­sen uhri­kuo­le­masta. On hyvin taval­lista, että kukat jäte­tään myös juma­lan­pal­ve­luk­sen jäl­keen alt­ta­rille muis­tut­ta­maan kir­kossa myö­hem­min vie­rai­le­via sano­mas­taan.

Kuk­ka­la­jeilla ja nii­den väreillä on omat sym­bo­li­set mer­ki­tyk­sensä, mutta nii­den valin­nassa ei ole pakol­lista seu­rata kirk­ko­py­hän litur­gista väriä. Esi­mer­kiksi kesällä on taval­lista, että suo­si­taan luon­non­kuk­kia ja täl­löin värin seu­raa­mi­nen ei vält­tä­mättä ole edes mah­dol­lista. Litur­gi­sen värin ja kuk­kien yhteen­so­pi­vuutta tulee kui­ten­kin miet­tiä valin­taa teh­dessä. Osa seu­ra­kun­nista antaa mie­lel­lään myös seu­ra­kun­ta­lais­ten tuoda alt­ta­rille kuk­kia esi­mer­kiksi omasta puu­tar­has­taan, täl­löin asiasta sovi­taan erik­seen sun­tion kanssa.

Kuk­kien sym­bo­li­set mer­ki­tyk­set ovat mie­len­kiin­toi­sia ja kris­ti­nusko on osit­tain anta­nut kukille ympä­röi­västä kult­tuu­rista poik­kea­via mer­ki­tyk­siä. Nar­sissi kuvas­taa kuk­ki­mi­sa­jan­koh­dan vuoksi ylös­nouse­musta ja toi­voa, kun taas tulp­paani muis­tut­taa muo­dol­laan Kris­tuk­sen kär­si­myk­sen mal­jaa. Paas­ton aikana kuk­kia ei vält­tä­mättä ole esillä lain­kaan, koska alt­tari halu­taan pitää korut­to­mana, mutta esi­mer­kiksi pit­kä­per­jan­taina käy­te­tään viittä punaista ruusua tai orjan­tap­pu­rak­ruu­nua.

Lue lisää esi­mer­kiksi:

Pentti Lem­piäi­nen: Kuvien kieli – Ver­taus­ku­vat uskossa ja elä­mässä.

Pentti Lem­piäi­nen: Sano se kuk­ka­sin – Kas­vit ver­taus­ku­vina.

Kuvan alt­tari löy­tyy Nau­von kir­kosta Turun saa­ris­tosta.

Teksti:
Kuvat: Saara Santala

Kommentit

Näppäile kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty*.

Minkä värinen kommenttikenttä on?

Syn­nyin rukoi­le­vaksi kädel­li­seksi. Koko elä­mäni olen hapuil­lut janoi­sena kohti Juma­laa, kohti ole­mas­sao­lon, kau­neu­den ja eksis­ten­ti­aa­li­sen mie­lek­kyy­den läh­dettä. Olen myös aavis­tel­lut, että samasta janosta kum­puaa ihmis­kun­nan rik­kain ja mer­ki­tyk­sel­li­sin taide.

Syn­nyin myö­hässä. Isolla kir­joi­tettu Jumala ei pääse pää­kir­joi­tuk­siin. Uskonto on lähinnä sosio­lo­giaa ja iden­ti­teet­ti­po­li­tiik­kaa, ei ihmi­sen ole­muk­seen ja maa­il­man­kaik­keu­den arvoi­tuk­seen liit­tyvä oleel­li­nen ulot­tu­vuus. Uskon­nol­li­nen taide on kult­tuu­ri­his­to­riaa.

Tie­teestä kir­joi­te­taan kuin se olisi kor­kealla vuo­rella asuva jät­ti­läi­nen, joka aina sil­loin täl­löin las­keu­tuu armol­li­sesti ker­to­maan ihmi­sille kai­ken into­hi­mon mitä­töi­viä vas­tauk­si­aan rak­kau­den, kuo­le­vai­suu­den ja elä­män tar­koi­tuk­sen kal­tai­siin kysy­myk­siin. Poh­jim­mal­taan ihmi­nen on maa­il­massa etsiäk­seen ruo­kaa ja vält­tääk­seen vaa­roja, se väit­tää. Poh­jim­mal­taan tai­de­kin kuu­lu­nee siis ravin­to­la­mai­nok­siin ja lii­ken­ne­merk­kei­hin.

Filo­sofi Ludwig Witt­gens­tein huo­mioi jo sata vuotta sit­ten, että ”ajal­li­sen ja pai­kal­li­sen elä­män arvoi­tuk­sen rat­kaisu on ajan ja pai­kan ulko­puo­lella. (Kysy­mys ei todel­la­kaan ole luon­non­tie­teen ongel­mien rat­kai­se­mi­sesta). Mys­tistä ei ole se, miten maa­ilma on, vaan että se on.”

Tästä huo­li­matta tie­de­jät­ti­läi­nen, joka latis­taa elä­män sel­viy­ty­mi­seksi ja tai­teen soi­din­me­noiksi, mars­sii kuris­ta­maan kaik­kea, mikä pyr­kii avau­tu­maan tun­te­mat­to­malle, kur­kot­te­le­maan kohti sie­lun syvyyk­siä. Aivan kuin sin­fo­nian mer­ki­tys olisi tyh­jen­net­tä­vissä yksit­täi­siin nuot­tei­hin, maa­lauk­sen vai­ku­tus väria­na­lyy­siin, ihmi­sen mys­teeri dna:han.

Koska aikaamme hal­lit­seva jät­ti­läi­sen totuus on niin hen­ge­tön, näyt­täy­tyy kaikki hen­gel­li­syys epäi­lyt­tä­vänä, epä­au­tent­ti­sena todel­li­suus­pa­kona. Kris­til­li­sen maa­il­man­kat­so­muk­sen omaa­van ihmi­sen tekemä taide on eri­tyi­sellä tavalla tun­nus­tuk­sel­lista – siis hiu­kan epä­luo­tet­ta­vaa ja pro­pa­gan­dis­tista – kun taas juma­lat­to­man maa­il­man­kat­so­muk­sen rajoissa esi­tetty taide on rehel­listä, aitoa ja neut­raa­lia.

Mutta ei ole yltiö­päi­sen post­mo­der­nia väit­tää, että kaikki mitä ihmi­nen tekee – niin tiede kuin tai­de­kin – on aina tun­nus­tuk­sel­lista. Kukaan ei ole neut­raali. Maa­il­man­kat­so­muk­se­tonta ihmistä ei ole ole­mas­sa­kaan. Kris­ti­tyn luoma kuvaus tun­teis­taan, aja­tuk­sis­taan ja koke­muk­sis­taan ei pro­pa­goi kris­til­listä maa­il­man­kat­so­musta sen kum­mem­min kuin Akse­lin ja Eli­nan hää­valssi hete­ro­nor­ma­tii­vista sek­su­aa­li­suutta.

Tai­detta teke­vien rukoi­le­vien kädel­lis­ten ei siis tule sul­keis­taa maa­il­man­kat­so­mus­taan. Mitä jos Andrei Tar­kovski tai Leo Tols­toi olisi teh­nyt niin? Mitä jos Arvo Pärt tai Ter­rence Malick tekisi niin?

Luuk­kaan evan­ke­liu­missa on koh­taus, jossa Jee­sus tulee Jerusa­le­miin ja ope­tus­lap­set huu­ta­vat ja melua­vat kau­pun­gin kaduilla. Fari­seuk­sia asia ärsyt­tää ja he pyy­tä­vät Jee­susta hil­jen­tä­mään ope­tus­lap­sensa. Mitä tekee Kris­tus? Siir­tääkö hän seu­raa­jansa jon­ne­kin sivum­malle, yksi­tyi­seen tilaan yksi­tyi­s­asioi­neen, kat­sei­den kan­ta­mat­to­miin? Pyy­tääkö hän pii­lot­ta­maan uskon­nol­li­set koke­muk­set, pitä­mään niistä pie­nem­pää ääntä?

Ei suin­kaan. Kris­tuk­sen vas­taus fari­seuk­sille on ehdo­ton: ”Jos he oli­si­vat vaiti niin kivet huu­tai­si­vat.”

Kir­joit­taja on rap-​artisti, pas­tori ja teo­lo­gian toh­tori. Hän on kir­joit­ta­nut kir­jan Rukoi­leva kädel­li­nen ja tekee musiik­kia artis­ti­ni­millä Dai­kini ja Pappi.

Teksti:
Kuvat: Saara Santala

Kommentit

Näppäile kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty*.

Mikä aarre on julkaisun tykkää-nappulassa?