Aarreaitta

Saata, Herra, lepoon nuk­ku­nei­den pal­ve­li­jaisi [luet­tele nimet] sie­lut. Anna heille anteeksi kaikki hei­dän syn­tinsä, jotka he ovat vapaalla tah­dolla tai tah­to­mat­taan teh­neet ja ota hei­dät val­ta­kun­taasi. Suo hei­dän päästä ian­kaik­ki­sista lah­jois­tasi osal­li­siksi ja anna hei­dän naut­tia lop­pu­mat­to­man autu­aan elä­män iloa. (Orto­dok­sin rukous, kun tuo­hus syty­te­tään vai­na­jien muis­te­lu­pöy­dän edessä.)

Tuo­hus­ten eli kirk­ko­kynt­ti­löi­den käyttö on läh­töi­sin orto­dok­si­sesta perin­teestä. Ne val­mis­te­taan yleensä puh­taasta mehi­läis­va­hasta, sillä tuo­hus sym­bo­loi läm­mintä ja puh­dasta rukousta, joka tuo valoa kris­ti­tyn elä­mään. Suo­men orto­dok­si­sen kir­kon mukaan ”Palava tuo­hus kuvaa rukousta, tuo­huk­sen valo hen­gel­listä valis­tusta ja sen puh­taus rukous­tun­tei­tamme ja toi­vei­tamme.”

Orto­dok­si­sessa kir­kossa rukous ja tuo­huk­set kuu­lu­vat yhteen myös kon­kreet­ti­sesti, sillä tuo­huk­sen sytyt­tä­mi­sen yhtey­dessä lue­taan tilan­tee­seen sopiva rukous hil­jaa mie­lessä ja teh­dään ris­tin­merkki. Myös iko­nin suu­te­le­mi­nen on mah­dol­lista, mikäli tuo­hus syty­te­tään iko­nin eteen. Tuo­huk­sia voi kirk­ko­ti­lan lisäksi polt­taa missä tahansa muu­al­la­kin, esi­mer­kiksi kotona tai hau­taus­maalla, mutta sil­loin­kin nii­den käy­tön tulisi liit­tyä rukous­ti­lan­tee­seen.

Tuo­huk­sista on tul­lut osa myös mui­hin kirk­ko­kun­tiin kuu­lu­vien har­tau­den­har­joi­tusta. Orto­dok­si­nen kirkko hyväk­syy eku­me­nian hen­gessä tuo­hus­ten käy­tön muu­al­la­kin kris­ti­kun­nassa: Suo­men orto­dok­si­sen kir­kon käyt­töön tule­vat tuo­huk­set val­mis­te­taan Lin­tu­lan luos­ta­rissa, josta toi­mi­te­taan tuo­huk­set myös Suo­men evan­ke­lis­lu­te­ri­lai­sen kir­kon tar­pei­siin. Niitä käy­te­tään esi­mer­kiksi rukous­kynt­ti­löinä rukous­het­kien yhtey­dessä. Orto­dok­si­seen ehtool­li­sen viet­toon voi­vat osal­lis­tua vain sii­hen val­mis­tu­neet orto­dok­si­sen kir­kon jäse­net, mutta Orto­dok­si­suus ja eku­me­nia -teok­sen mukaan muut­kin voi­vat osal­lis­tua pal­ve­luk­seen esi­mer­kiksi ”sytyt­tä­mällä tuo­huk­sia, suu­te­le­malla pyhiä iko­neita ja elä­väk­si­te­ke­vää Ris­tiä.”

Kynt­ti­län sytyt­tä­mi­nen on kaik­kia kris­tit­tyjä yhdis­tävä ele. Kynt­ti­län valo osana kir­kol­li­sia toi­mi­tuk­sia kas­teesta hau­taan siu­naa­mi­seen muis­tut­taa maa­il­man valosta, Kris­tuk­sesta, läpi maan­pääl­li­sen elä­mämme.

Tietoisku,tuohus1

Lue lisää esi­mer­kiksi:

ortodoksi.net: Tuo­hus. http://www.ortodoksi.net/index.php/Tuohus

Joen­suun orto­dok­si­nen seu­ra­kunta 2016: Orto­dok­si­suus ja eku­me­nia. Käy­tän­nön näkö­kul­mia eku­mee­ni­seen yhteis­työ­hön.
http://www.joensuunortodoksit.fi/wp-content/uploads/2016/12/ORTODOKSISUUS-JA-EKUMENIA.pdf

Suo­men ev.lut. kir­kon kirk­ko­hal­li­tuk­sen jul­kai­suja 2006: 4. Sinä olet kans­sani. Kir­kol­lis­ten toi­mi­tus­ten opas.
http://kirkkokasikirja.fi/toimitusten_opas.pdf#page=8

Teksti:
Kuvat: Pauliina Nyqvist

Kommentit

:

Napakka tie­toisku! Lin­kit käte­viä hei­dän kan­nalta, jotka halua­vat pereh­tyä asi­aan lisää.

Vastaa

Näppäile kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty*.

Kuka rakensi Nooan arkin?

Hel­sin­gin Ilmes­tys­ma­jalla jär­jes­tet­tiin syys­kuussa vii­kon­lo­pun kes­tävä Pro­fee­tal­li­suus & Luo­vuus -tapah­tuma, joka koos­tui ylis­tys­juh­lista ja työ­pa­joista. Eri­lai­set tai­de­muo­dot oli­vat edus­tet­tuna, kuvataide-, musiikki-, tanssi- ja teat­teri -työ­pa­jat sai­vat innos­taa ihmi­siä käyt­tä­mään kaik­kea luo­vuut­taan, jonka Jumala on heille anta­nut. Kuinka pro­fee­tal­li­suus voi näkyä luo­vuu­dessa?

Pro­fee­tal­li­suus on Juma­lan rak­kau­den, toi­von ja tule­vai­suu­den esille tuo­mista, joka raken­taa, roh­kai­see ja loh­dut­taa. Vii­kon­lo­pun aikana käsi­tel­tiin, kuinka pro­fee­tal­li­suus ja luo­vuus ovat Juma­lan sydä­mellä ole­via asioita, jotka voi­vat vai­kut­taa ihmi­sen hen­ki­lö­koh­tai­seen elä­mään, seu­ra­kun­taan tai jopa koko kan­saan hyvin upealla ja muut­ta­valla tavalla! 

Mitä pro­fee­tal­li­suus on?  Pro­fee­tal­li­suus on yksin­ker­tai­suu­des­saan sitä, että kuun­te­lemme mitä Isä haluaa sanoa ja ilmai­semme sanoin, kuvin, lii­ke­kie­len tai muun ilmai­sun avulla sen. Juma­lan sydä­meltä tuleva pro­fe­tia aina nos­taa, kehoit­taa ja raken­taa. Se ei kos­kaan tuo­mitse eikä paina alas, vaan voisi sanoa, että kun ihmi­nen saa pro­fe­tian, se on kuin Juma­lan suu­delma – niin täynnä rak­kautta.

Mikä oli­kaan aja­tus tuon Pro­fee­tal­li­suus & Luo­vuus -vii­kon­lo­pun tapah­tu­man takana? Uskon, että Jumala haluaa herä­tellä luo­vuutta Suo­men seu­ra­kun­nissa ja hänen lap­sis­saan.

Jotain ihmeel­listä tapah­tuu aina kun ylis­te­tään Juma­laa. Esi­mer­kiksi Apos­to­lien teoissa luvussa 16 ker­ro­taan, kuinka Paa­vali ja Sii­las van­ki­lassa olles­saan alkoi­vat lau­la­maan ja ylis­tä­mään Juma­laa. Sil­loin ei vain ainoas­taan hei­dän omat kah­leensa kat­ken­neet, vaan myös van­ki­lan ovet ja kaik­kien mui­den­kin kah­leet auke­ni­vat! Mitä voisi tapah­tua Suo­messa, jos kaikki luo­vuus ylis­täisi Juma­laa?

Minä rakas­tan koko sydä­mes­täni maa­laa­mista ja se on yksi tavois­tani, jolla haluan osoit­taa ylis­tys­täni Juma­lalle. Seu­ra­kun­nan kokouk­sessa minä maa­laan ylis­tys­het­ken aikana tau­luun sen kuvan taikka sanan, jonka koen Isän suu­ressa rak­kau­des­saan puhu­van juuri sii­hen kokouk­seen. Se on kuin maa­lattu pro­fe­tia, joka on täynnä rak­kautta, toi­voa ja tule­vai­suutta. Juma­lan armosta nämä maa­lauk­set eivät ole ainoas­taan saa­neet vain minua hyvin nöy­räksi ja sanat­to­maksi Tai­vaan Isän suu­ren rak­kau­den edessä, vaan ne ovat myös saa­neet olla roh­kai­suksi muille ihmi­sille. Jumala voi luo­vuu­den kautta puhua teki­jälle itsel­leen, mutta sillä voi myös ilmaista Juma­lan rak­kautta toi­sille.

Uskon, että pro­fee­tal­li­suus, joka on Juma­lan äänen rak­kau­del­li­sen äänen kuun­te­le­mista ja sen jul­ki­tuo­mista, sekä luo­vuus, joka edus­taa mei­dän syvintä ylis­tystä Juma­lan puo­leen, voi­vat yhdessä muut­taa täy­sin mei­dän kaik­kien hen­ki­lö­koh­taista elä­mää ja sen kautta myös koko Suo­men maata. Suomi saa oppia tun­te­maan kuka mei­dän Luo­jamme on ja kuinka pal­jon Hän on meitä rakas­taa. Kun annamme luo­vuu­temme ja ylis­tyk­semme Juma­lalle, sillä on todella suuri voima ja vai­ku­tus!

Kir­joit­taja on Hel­sin­gin Ilmestysmaja-​seurakunnan tai­de­vas­taava.

Teksti:
Kuvat: Sanni Tunturipuro

Kommentit

Näppäile kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty*.

Kuka rakensi Nooan arkin?

Lukion ope­tus­suun­ni­tel­maan on tänä vuonna lisätty uusi uskon­non oppiai­nee­seen kuu­luva valin­nai­nen kurssi, nimel­tään UE5 Uskon­not tie­teessä, tai­teessa ja popu­laa­ri­kult­tuu­rissa. Aar­re­aitta sai kuulla Hali­kon lukiossa jär­jes­te­tylle kurs­sille osal­lis­tu­neen opis­ke­li­jan, Alina Saa­ren, sekä uskon­non­opet­taja Marja San­ta­lan ja kuva­tai­teen opet­taja Riikka Niit­to­sen aja­tuk­sia ja koke­muk­sia nyt ensim­mäistä ker­taa jär­jes­te­tystä kurs­sista.

Ope­tus­suun­ni­tel­massa kurs­sin tavoit­teiksi lis­ta­taan muun muassa tutus­tu­mi­nen uskon­nol­li­seen sym­bo­liik­kaan ja sii­hen, miten tai­teessa ja popu­laa­ri­kult­tuu­rissa käsi­tel­lään uskon­nol­li­sia tee­moja. Lisäksi on tar­koi­tus pereh­tyä sii­hen, miten uskon­nol­li­sen tai­teen kautta ilmais­taan kun­kin uskon­non, eri­tyi­sesti kris­ti­nus­kon, kes­kei­siä oppeja.

Hali­kon lukion kurssi toden­nä­köi­sesti poik­kesi monien mui­den lukioi­den kurs­seista siinä, että mukana oli myös kuva­tai­teen opet­taja. ”Oli mie­len­kiin­toista, että sai oppia itse­kin ihan uusia asioita, koska minulla ei ole tai­dea­lan opin­toja taus­talla. Opin esi­mer­kiksi, kuinka kun­kin ajan arvot hei­jas­tu­vat voi­mak­kaasti sil­loin tuo­te­tussa tai­teessa sekä sen, että tai­teella voi olla myös val­lit­se­via arvoja kysee­na­lais­tava teh­tävä. Oli ihan puhut­te­le­vaa, miten kris­til­listä sano­maa voi välit­tää hyvin­kin eri­lais­ten tyy­lien avulla”, ker­too San­tala.

San­tala ja Niit­to­nen kerä­si­vät yhdessä kurs­siai­neis­ton, sillä monel­ta­kaan oppi­kir­ja­kus­tan­ta­jalta ei ollut vielä ilmes­ty­nyt oppi­kir­jaa UE5 kurs­sille. Aineis­ton he jakoi­vat oppi­laille säh­köi­sesti, osan jo ennen tun­tia, jol­loin opis­ke­li­jat pys­tyi­vät teke­mään muis­tiin­pa­noja suo­raan mate­ri­aa­liin tun­tien aikana. Opet­ta­jat kävi­vät myös kat­so­massa tur­ku­lai­sessa Wäinö Aal­to­sen museossa esillä olleen Taide, uskonto, valta -näyt­te­lyn, jossa esi­tel­tiin tai­de­teok­sia ja uskon­nol­lista esi­neis­töä venä­läi­sen Uskon­to­jen his­to­rian museon kokoel­mista. Mukana oli eri uskon­to­jen tai­detta ympäri maa­il­maa ja myös uskon­non vas­taista mate­ri­aa­lia Neu­vos­to­liit­ton ajoilta.

”Opis­ke­li­joilla oli kurs­sin aikana muu­ta­mia teh­tä­viä, kuten oman esi­tyk­sen laa­ti­mi­nen itse vali­tusta, uskon­nol­lista sym­bo­liik­kaa sisäl­tä­västä tai­de­teok­sesta. Kurs­sin päät­teeksi jokai­nen opis­ke­lija toteutti oman kuval­li­sen tut­kiel­man ja port­fo­lion valit­se­mas­taan aiheesta”, Niit­to­nen ker­too.

Riikkajatyo

Riikka Niit­to­nen on kuva­ta­ti­teen opet­taja Hali­kon lukiossa. Kuvassa hän esit­te­lee Alina Saa­ren työtä Val­vo­jai­set.

”Uskon­nol­li­sen tai­teen ymmär­tä­mi­sessä sym­bo­lii­kan tun­te­mi­nen on vält­tä­mä­töntä. Täy­tyy osata kirk­ko­tai­teen his­to­riaa, jotta voi ymmär­tää teok­sessa käy­te­tyn tyy­lin mer­ki­tyk­sen aiheen käsit­te­lyssä. Popu­laa­ri­kult­tuu­rissa voi­daan myös käyt­tää uskon­nol­lista sym­bo­liik­kaa vailla yhteyttä alku­pe­räi­seen kon­teks­tiin, jol­loin sym­bo­lii­kan tie­tä­mi­nen on ehkä lähinnä mie­len­kiin­toista,” San­tala poh­tii.

Opis­ke­lija Alina Saari ker­too valin­neensa kurs­sin, koska hän naut­tii luo­vasta työs­ken­te­lystä ja uskon­non ja tai­teen yhdis­telmä vai­kutti mie­len­kiin­toi­selta. Eri­lai­siin tai­tei­li­joi­hin tutus­tu­mi­nen ja teos­ten tul­kit­se­mi­sen opis­kelu oli antoi­saa. ”On vai­kea sanoa yhtä yksit­täistä asiaa, joka olisi ollut eri­tyi­sen mie­len­kiin­toi­nen, sillä pidin kurs­sista koko­nai­suu­des­saan. Teos­ten tul­kit­se­mi­sen opis­kelu sekä tutus­tu­mi­nen eri­lai­siin tai­tei­li­joi­hin ja uskon­non näky­mi­seen hei­dän teok­sis­saan oli hyvin kiin­nos­ta­vaa. Kurssi muutti pal­jon­kin tapaani kat­soa ja ymmär­tää kris­til­listä kuva­tai­detta. Eri­tyi­sesti se vah­visti sym­bo­lii­kan tun­te­mus­tani ja käsi­tys­täni tai­teen aika­kausista ja tyy­li­suun­nista”, hän poh­tii.

Alina Saari osallistui Halikon lukiossa järjestetylle UE5 Uskonnot tieteessä, taiteessa ja populaarikulttuurissa-kurssille.

Alina Saari osal­lis­tui Hali­kon lukiossa jär­jes­te­tylle UE5 Uskon­not tie­teessä, tai­teessa ja populaarikulttuurissa-​kurssille.

Saari kir­joit­taa kurs­si­port­fo­lios­saan kurs­sin aikana toteut­ta­mas­taan piir­rok­sesta ja sen takana olleista aja­tuk­sista ja valin­noista:

Tein tussi- ja puu­vä­ri­työn työ­ni­mellä Val­vo­jai­set ins­pi­roi­tu­neena Raa­ma­tun ker­to­muk­sesta (Matt. 25:1-13) ”5 tyh­mää ja 5 vii­sasta mor­sius­nei­toa”. Työn kes­kellä ja ikään kuin kai­ken kes­ki­pis­teenä on vii­sas mor­sius­neito, hänen öljy­lamp­punsa ja takana sijait­seva vanha kello. Työ on “kehys­tetty” ja koris­teltu eri­lai­silla kukilla ja vii­voilla.

Tari­nan perus­a­ja­tus on siis mie­les­täni se, että täy­tyy pysyä ”hereillä”, eli usko­massa, sillä kukaan ei voi tie­tää oikeaa het­keä, jol­loin loppu koit­taa. Työssä öljy­lappu ja valo kuvas­ta­vat tuota val­veilla oloa, hyvyyttä ja uskoa. Kello mor­sius­nei­don takana, jossa on monta osoi­tinta, kuvas­taa ajan kulu­mista ja sitä, ettemme tiedä oikeaa aikaa. Sep­pele mor­sius­nei­don vasem­malla puo­lella on kris­ti­nus­kossa sym­boli ian­kaik­ki­selle elä­mälle, jonka ”vii­sas mor­sius­neito” eli uskova ihmi­nen saa­vut­taa. Kyyh­ky­nen mor­sius­nei­don oikealla puo­lella tie­tysti sym­bo­loi armoa. Risti siitä läh­te­vine piik­ki­köyn­nök­si­neen, jonka halusin sijoit­taa kor­keim­malle koh­dalle työtä, sym­bo­loi koko kris­ti­nus­koa ja Jee­suk­sen kär­si­mystä.

Aar­re­ai­tan näkö­kul­masta oli kiin­nos­ta­vaa päästä kat­so­maan, kuinka lukioi­den uusi Uskonto ja taide -kurssi käy­tän­nössä toteu­tet­tiin Hali­kon lukiossa. Vai­kutti siltä, että ope­tus­suun­ni­tel­massa kurs­siin on sisäl­ly­tetty pal­jon eri aikakausia, tyy­li­suun­tia ja näkö­kul­mia, joi­den kaik­kien opis­ke­luun yhdellä kurs­silla käy­tet­tä­vissä oleva aika ei vält­tä­mättä tule riit­tä­mään. Aina­kin kaik­kien aihei­den syväl­li­nen käsit­tely olisi mel­koi­nen haaste. Tässä tapauk­sessa kurssi oli raken­nettu siten, että kah­den oppiai­neen, sekä uskon­non että kuva­tai­teen, opet­ta­jat oli­vat läsnä, mikä on var­masti tuo­nut tun­neilla käy­tä­viin kes­kus­te­lui­hin syvem­män tason ja anta­nut oppi­laille pal­jon uusia näkö­kul­mia. Haas­tat­te­lu­jen perus­teella kurssi on ollut hyvin antoisa niin opet­ta­jien kuin oppi­lai­den näkö­kul­masta.

Teksti:
Kuvat: Riikka Niittonen, Marja Santala ja Alina Saari

Kommentit

Näppäile kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty*.

Mikä on Sebedeuksen poikien isän nimi?