Aarreaitta

Eri­tyi­sesti näin Aar­re­ai­tan alku­met­reillä tah­domme saada näkö­kul­maa käsit­te­le­miimme tee­moi­hin ja kuulla aja­tuk­sia sivus­ton tuot­ta­mi­seen liit­tyen myös muilla aloilla toi­mi­vilta. Ensim­mäi­seksi haas­tat­te­limme Turussa lää­ke­tie­dettä opis­ke­le­vaa Juhani Jun­ni­laa, joka ystä­väl­li­sesti jakoi aja­tuk­si­aan kris­til­li­sestä tai­teesta. (Pau­liina ja Saara)

Ensim­mäi­senä mie­li­ku­vana aja­tuk­set kul­keu­tu­vat ajassa taak­se­päin his­to­rian suu­riin kris­tit­tyi­hin mes­ta­rei­hin, kuten J. S. Bach tai Rembrandt. Nyky­päi­vänä eni­ten pin­nassa on kris­til­li­nen musiikki ja lyriikka. Sille myös itse altis­tun arjes­sani eni­ten.

Monia seu­ra­kun­tae­lä­män visu­aa­li­sia ele­ment­tejä pitää her­kästi itses­tään­sel­vyyk­sinä, eikä nii­hin kiin­nitä eri­tyi­sesti huo­miota. Lute­ri­lai­sen ei kui­ten­kaan tar­vitse kuin vie­railla vapaan suun­nan kokouk­sessa tai vapaa­kir­kol­li­sen käydä mes­sussa huo­ma­tak­seen, että visu­aa­li­nen kult­tuuri voi olla hyvin­kin eri­laista ja pal­vella eri tar­koi­tuk­sia kuin mihin kukin on itse tot­tu­nut. Kaikki läh­tien kirk­ko­ra­ken­nus­ten ark­ki­teh­tuu­rista, tilai­suuk­sien puku­koo­diin, litur­gi­siin värei­hin, väri­va­loi­hin ja krusi­fik­sei­hin vai­kut­ta­vat hyvin kes­kei­sesti koke­muk­seen siitä, mil­laista on olla kris­titty ja osana seu­ra­kun­taa.

Monesti tun­tuu, että kris­til­li­nen taide on aihe­pii­ril­tään har­mil­li­sen kapeaa ja jopa kli­seistä. Näh­däk­seni kris­ti­nusko, kuten mikä tahansa muu­kin maa­il­man­kat­so­mus, on kuin linssi, jonka läpi elä­mää tar­kas­tel­laan. Sil­loin kris­til­li­nen tai­de­kin voisi ottaa roh­keasti käsit­te­lyyn mitä tahansa tär­keitä aiheita ja näyt­tää ne kris­ti­nus­kon valossa. Kai­ken lisäksi kris­ti­nusko, olles­saan totta, näyt­tää asiat oikeam­min ja totuu­del­li­sem­min kuin mikään uskonto tai ideo­lo­gia.

Haluai­sin ymmär­tää parem­min, mistä tai­teessa yli­päänsä on kyse. Entä miten voi­sin oppia saa­maan siitä enem­män irti? Monet, mukaan­lu­kien itseni, tun­tu­vat jää­neen pal­jolti ilman tai­teen ‘luku­tai­toa’. Ja miten yli­päänsä hank­kiu­tua hyvän tai­teen äärelle?

Tai­teel­lista lah­jak­kuutta löy­tyy onneksi hyvin monil­ta­kin lähei­siltä. Sille myös tun­tuu ole­van seu­ra­kun­nissa hyvin tilaa. Eräs ystä­väni on tuot­ta­nut pie­noi­se­lo­ku­via, joita on esi­tetty opis­ke­li­jail­loissa, joku toi­nen taas on luo­nut tans­si­ko­reo­gra­fiaa ja kol­mas sävel­tää ja esit­tää hen­gel­listä musiik­kia. Kaikki ovat halu­tes­saan pääs­seet esille ja teok­set kyllä ovat jää­neet aina puhut­te­le­maan.

Teksti:
Kuvat: Heikki Mäntylä

Kommentit

Näppäile kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty*.

Kuka on Raamatun päähenkilö?