Aarreaitta

Kris­til­li­sestä kuva­tai­teesta monelle tule­vat ensim­mäi­seksi mie­leen alt­ta­ri­teok­set. Ei ihme, sillä nämä ovat Aar­re­ai­tan käsit­te­le­män ken­tän näky­vim­piä ja epäi­le­mättä myös arvos­te­tuim­pia kap­pa­leita, siksi niille on omis­tettu myös oma osionsa, ”Alt­ta­rilla”. Mutta mikä itse asiassa on alt­ta­ri­teos?

Alt­ta­ri­teok­set ovat tär­keä osa juma­lan­pal­ve­lus­ko­ko­nai­suutta ja par­haim­mil­laan pal­ve­le­vat sitä osana litur­giaa, ehkä tuo­vat sii­hen jotain lisää­kin tai vähin­tään koros­ta­vat sanan saar­nan sisäl­töjä. Alt­ta­ri­teok­sista perin­tei­sim­piä ovat alt­ta­ri­tau­lut, vaikka itse asiassa alt­ta­rin ylä­puo­lelle tai muu­ten sen yhtey­teen voi­daan hyvin liit­tää mui­ta­kin tai­de­teok­sia, kuten veis­tok­sia, lasi­töitä tai teks­tii­lejä. ”Alt­ta­ri­taulu” yleis­ni­mik­keenä olisi siis hiu­kan rajoit­tava.

Kon­ven­tio­naa­li­set alt­ta­ri­teok­set esit­tä­vät kes­keistä Raa­ma­tun tapah­tu­maa, yleensä sel­laista, jossa on mukana Raa­ma­tun pää­hen­kilö Jee­sus. Alt­ta­ri­teok­set tava­taan tilata ase­mansa jo hyvin vakiin­nut­ta­neilta, tun­ne­tuilta tai­tei­li­joilta, mikä ker­to­nee osal­taan siitä, että kir­kol­lis­hal­lin­non mää­rit­te­le­mät viral­li­set tai­de­kä­si­tyk­set saat­ta­vat muut­tua suh­teel­li­sen hitaasti. Esi­mer­kiksi kes­kus­te­lua abstrak­tin alt­ta­ri­tai­teen sopi­vuu­desta käy­tiin yllät­tä­vän pit­kään. Muu­tok­sia on kui­ten­kin tapah­tu­nut ja alt­ta­ri­tai­de­kin seu­raa aikaansa teo­lo­gian sal­li­missa rajoissa. 1900-​luvun lopulta läh­tien on ollut tren­dinä, että eril­li­set alt­ta­ri­teok­set saa­te­taan jopa jät­tää koko­naan pois ja kes­kit­tyä enem­män ylei­seen tila­ko­ke­muk­seen, esi­merk­keinä pää­kau­pun­ki­seu­dulta Tapio­lan kirkko ja Kam­pin kap­peli. Täl­löin­kin käy­te­tään silti aina risti-​symbolia, jonka mer­ki­tys alle­vi­vau­tuu rii­su­tussa tilassa. Pel­kis­tetty alt­ta­ri­ko­ko­nai­suus koros­taa taval­laan myös tilan elä­myk­sel­li­syyttä ja kokonaistaideteos-​vaikutelmaa.

Lue lisää esi­mer­kiksi:

Jorma Mikola, 2015: Alt­ta­rilta alt­ta­rille: alt­ta­ri­tau­lu­maa­laus Suo­messa autonomia-​ajan lop­pu­puo­lella.

Juha Var­tiai­nen, 2012: Suuri alt­ta­ri­tau­lu­kirja.

Pekka Vähä­kan­gas, 1996: Taide alt­ta­rilla. Alt­ta­ri­tau­lut­ra­di­tio Suo­messa 1918–1945.

Kuvan alt­ta­ri­tau­lun on maa­lan­nut Jonas Berg­man vuonna 1749 ja se sijait­see Sas­ta­ma­lan kes­kiai­kai­sessa Pyhän Marian kir­kossa.

Teksti:
Kuvat: Saara Santala

Kommentit

Näppäile kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty*.

Kuka on Raamatun päähenkilö?

Eri­tyi­sesti näin Aar­re­ai­tan alku­met­reillä tah­domme saada näkö­kul­maa käsit­te­le­miimme tee­moi­hin ja kuulla aja­tuk­sia sivus­ton tuot­ta­mi­seen liit­tyen myös muilla aloilla toi­mi­vilta. Ensim­mäi­seksi haas­tat­te­limme Turussa lää­ke­tie­dettä opis­ke­le­vaa Juhani Jun­ni­laa, joka ystä­väl­li­sesti jakoi aja­tuk­si­aan kris­til­li­sestä tai­teesta. (Pau­liina ja Saara)

Ensim­mäi­senä mie­li­ku­vana aja­tuk­set kul­keu­tu­vat ajassa taak­se­päin his­to­rian suu­riin kris­tit­tyi­hin mes­ta­rei­hin, kuten J. S. Bach tai Rembrandt. Nyky­päi­vänä eni­ten pin­nassa on kris­til­li­nen musiikki ja lyriikka. Sille myös itse altis­tun arjes­sani eni­ten.

Monia seu­ra­kun­tae­lä­män visu­aa­li­sia ele­ment­tejä pitää her­kästi itses­tään­sel­vyyk­sinä, eikä nii­hin kiin­nitä eri­tyi­sesti huo­miota. Lute­ri­lai­sen ei kui­ten­kaan tar­vitse kuin vie­railla vapaan suun­nan kokouk­sessa tai vapaa­kir­kol­li­sen käydä mes­sussa huo­ma­tak­seen, että visu­aa­li­nen kult­tuuri voi olla hyvin­kin eri­laista ja pal­vella eri tar­koi­tuk­sia kuin mihin kukin on itse tot­tu­nut. Kaikki läh­tien kirk­ko­ra­ken­nus­ten ark­ki­teh­tuu­rista, tilai­suuk­sien puku­koo­diin, litur­gi­siin värei­hin, väri­va­loi­hin ja krusi­fik­sei­hin vai­kut­ta­vat hyvin kes­kei­sesti koke­muk­seen siitä, mil­laista on olla kris­titty ja osana seu­ra­kun­taa.

Monesti tun­tuu, että kris­til­li­nen taide on aihe­pii­ril­tään har­mil­li­sen kapeaa ja jopa kli­seistä. Näh­däk­seni kris­ti­nusko, kuten mikä tahansa muu­kin maa­il­man­kat­so­mus, on kuin linssi, jonka läpi elä­mää tar­kas­tel­laan. Sil­loin kris­til­li­nen tai­de­kin voisi ottaa roh­keasti käsit­te­lyyn mitä tahansa tär­keitä aiheita ja näyt­tää ne kris­ti­nus­kon valossa. Kai­ken lisäksi kris­ti­nusko, olles­saan totta, näyt­tää asiat oikeam­min ja totuu­del­li­sem­min kuin mikään uskonto tai ideo­lo­gia.

Haluai­sin ymmär­tää parem­min, mistä tai­teessa yli­päänsä on kyse. Entä miten voi­sin oppia saa­maan siitä enem­män irti? Monet, mukaan­lu­kien itseni, tun­tu­vat jää­neen pal­jolti ilman tai­teen ‘luku­tai­toa’. Ja miten yli­päänsä hank­kiu­tua hyvän tai­teen äärelle?

Tai­teel­lista lah­jak­kuutta löy­tyy onneksi hyvin monil­ta­kin lähei­siltä. Sille myös tun­tuu ole­van seu­ra­kun­nissa hyvin tilaa. Eräs ystä­väni on tuot­ta­nut pie­noi­se­lo­ku­via, joita on esi­tetty opis­ke­li­jail­loissa, joku toi­nen taas on luo­nut tans­si­ko­reo­gra­fiaa ja kol­mas sävel­tää ja esit­tää hen­gel­listä musiik­kia. Kaikki ovat halu­tes­saan pääs­seet esille ja teok­set kyllä ovat jää­neet aina puhut­te­le­maan.

Teksti:
Kuvat: Heikki Mäntylä

Kommentit

Näppäile kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty*.

Kuka rakensi Nooan arkin?