Aarreaitta

Kir­kot, kris­tit­ty­jen temp­pe­lit, raken­ne­taan koko­nais­tai­de­teok­siksi, mikä ide­aali toteu­tuu usein eri­tyi­sen har­ki­tusti juuri alt­ta­ri­ko­ko­nai­suu­dessa. Sii­hen kuu­lu­vat yhtä hyvin itse tilan ark­ki­teh­tuuri, alt­ta­ri­teks­tii­lit, alt­ta­ri­taide, ehtool­lis­vä­li­neet ja jopa ikku­noista tul­viva valo­kin. Jokai­nen yksi­tyis­kohta on mer­ki­tyk­sel­li­nen.

Alt­tari on kris­til­li­sen kir­kon ”kaik­kein pyhin”, jossa sakra­men­tit suo­ri­te­taan ja usein myös joh­de­taan litur­gia. Voi­si­kin sanoa, että kirk­ko­lain mää­rää­män viral­li­sen kir­koksi vih­ki­mi­sen lisäksi alt­tari mää­rit­tää kirk­ko­ti­lan. Alt­tari on rukouk­sen ja Juma­lan koh­taa­mi­sen paikka.

Van­has­taan tilaa, jossa alt­tari sijait­see, on kut­suttu kuo­riksi. Täl­löin teh­dään selvä ero sen ja muun kirk­ko­ti­lan välillä jaka­malla ne esi­mer­kiksi trium­fik­rusi­fik­silla, kuo­riai­dalla tai korok­keella. Uudem­missa kir­koissa täl­lai­nen on har­vi­naista. Osal­taan muu­tos liit­tyy niin sano­tun litur­gi­sen liik­keen perin­töön, jonka seu­rauk­sena seu­ra­kun­nan rooli juma­lan­pal­ve­luk­sessa on koros­tu­nut. Papit alkoi­vat muun muassa toi­mit­taa mes­sun ver­sus popu­lum, seu­ra­kun­taan päin. Nämä uudis­tuk­set ovat vai­kut­ta­neet myös kon­kreet­ti­sesti alt­ta­ri­ti­laan teke­mällä sen avoi­mem­maksi. Pöy­tä­ta­son­kaan ei enää vält­tä­mättä tar­vitse sijaita alt­ta­ri­sei­nällä, vaan yhtä hyvin vaikka kes­kellä alt­ta­ri­ti­laa.

Alt­ta­ri­kaide, jonka ääreen seu­ra­kun­ta­lai­set aset­tu­vat ehtool­li­selle, on perin­tei­sesti ollut puo­li­kaa­ren muo­toi­nen, mihin sisäl­tyy sym­bo­liik­kaa pyhien yhtey­destä: Aja­tel­laan, että ympy­rän toi­nen puo­li­kas täy­den­tyy ian­kaik­ki­suu­dessa, missä edes­men­neet pyhät osal­lis­tu­vat yhtei­selle ate­rialle. Samasta asiasta muis­tut­taa alt­ta­rin sijoit­ta­mi­nen kirk­ko­ti­lan itä­puo­lelle, aurin­gon nousua ja ylös­nouse­musta kohti.

Lue lisää esi­mer­kiksi:

Sari Dhima, 2008: Tila tilassa. Litur­gian ja tilan dia­logi alt­ta­rin äärellä.

www.sakasti.evl.fi: Kirk­ko­ti­lan käyttö ja litur­gia

Kuvan alt­ta­rille voit käydä kumar­tu­massa Oulun tuo­mio­kir­kossa.

Teksti:
Kuvat: Saara Santala

Kommentit

Näppäile kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty*.

Mikä on Sebedeuksen poikien isän nimi?

Jat­kamme Aar­re­ai­tan alku­tai­pa­leen Näkökulma-​sarjaa, jossa mui­den alo­jen ammat­ti­lai­set jaka­vat poh­din­to­jaan kris­til­li­sestä tai­teesta. Tänään puheen­vuo­ron saa Kris­tiina Pai­jula, Hämeen­lin­nassa asuva oikeus­tie­teen mais­teri ja yksi Kris­til­li­sen Laki­mie­syh­dis­tyk­sen perus­ta­ja­jä­se­nistä.

Vaikka osaan mie­les­täni nimetä useita kris­til­li­siä tai­de­teok­sia, minulle on epä­sel­vää, tar­koi­te­taanko kris­til­li­sellä kuva­tai­teella vain kris­til­li­siä aiheita käsit­te­le­viä teok­sia vai voi­daanko mitä tahansa aihetta käsit­te­le­vää teosta pitää kris­til­li­senä, jos se on kris­ti­tyn tai­tei­li­jan tekemä. Sel­vää on, ettei kaik­kia kris­til­li­sen aiheen sisäl­tä­viä teok­sia­kaan voida pitää kris­til­li­sinä. Näh­däk­seni kris­til­li­senä tai­teena voi­daan pitää tai­detta, jonka aiheena on esi­mer­kiksi jokin Raa­ma­tun koh­taus, hen­kilö tai sym­boli tai joka välit­tää kris­ti­nus­kon sano­maa jol­la­kin tavalla, vaik­kei aihe oli­si­kaan kris­til­li­nen.

Olen kiin­nos­tu­nut his­to­riasta, joten perin­tei­sestä kris­til­li­sestä tai­teesta tulee ensim­mäi­senä mie­leen Suo­men van­hin puu­veis­tos Korp­poon madonna 1200-​luvulta. Moder­nista kris­til­li­sestä kuva­tai­teesta tun­nen aina­kin joi­ta­kin Pauno Poh­jo­lai­sen teok­sia kuten Vii­mei­sen ehtool­li­sen. Lisäksi olen tutus­tu­nut kris­til­li­seen graa­fi­seen suun­nit­te­luun videoi­den ja mai­non­nan muo­dossa esi­mer­kiksi Turussa jär­jes­tet­tä­villä Maata Näky­vissä -fes­ta­reilla.

Kris­til­li­sen aiheen sisäl­tä­vistä tai­de­teok­sista minua on puhu­tel­lut eri­tyi­sesti Hugo Sim­ber­gin maa­laus Haa­voit­tu­nut enkeli vuo­delta 1903. En tiedä, mitä teok­sen on tar­koi­tus kuvata tai voi­daanko teosta edes pitää kris­til­li­senä, mutta minulle haa­voit­tu­nut enkeli sym­bo­li­soi ris­tiin­nau­li­tun Kris­tuk­sen kär­si­mystä ja syn­nin aiheut­ta­maa kär­si­mystä ylei­sem­min­kin. Maa­lauk­sen suo­ma­lai­nen mai­sema tuo aiheen joten­kin lähem­mäs ja tekee siitä oma­koh­tai­sem­man.

Aina­kaan lute­ri­lai­sissa kir­koissa visu­aa­li­seen kult­tuu­riin ei aina panos­teta ja alt­ta­ri­teok­sen lisäksi tai­detta on usein hyvin vähän jos ollen­kaan. Määrä ei tie­ten­kään kor­vaa laa­tua ja esi­mer­kiksi alt­ta­ri­teos saat­taa koros­tua ansai­tusti juuri tilan tyh­jyy­den ja korut­to­muu­den ansiosta, mutta ylei­sesti ottaen kir­koissa ja seu­ra­kun­nan tiloissa voisi olla enem­män­kin kuva­tai­detta ja esi­mer­kiksi saar­no­jen ja puhei­den tukena voi­tai­siin hyö­dyn­tää videoita ja valo­ku­via. Kuvat ovat monille kes­kei­nen tapa oppia ja ne saat­ta­vat aut­taa ymmär­tä­mään jota­kin Raa­ma­tun koh­taa tai koko evan­ke­liu­mia uudella tavalla. Lisäksi kirk­ko­jen ja seu­ra­kun­tien visu­aa­li­nen kult­tuuri myös vai­kut­taa sii­hen, mil­laista on olla kris­titty osana seu­ra­kun­taa – par­haim­mil­laan kuva­taide ja visu­aa­li­nen kult­tuuri vah­vis­ta­vat kris­tit­ty­jen kes­ki­näistä yhteyttä ja luo­vat uuden­lai­sen pyhyy­den koke­muk­sen.

Tun­nen vii­me­ai­kaista kris­til­listä tai­detta melko huo­nosti, vaikka minulla on kuva­tai­detta tun­te­via ja siitä kiin­nos­tu­neita kris­tit­tyjä ystä­viä. Haluai­sin­kin kuulla tai­tei­li­joi­den ja teos­ten ”tari­noita”, jotta sai­sin tie­tää, mil­laista kris­til­listä kuva­tai­detta yli­pää­tään on ole­massa, joten luki­sin mie­lel­läni eri­tyi­sesti haas­tat­te­luja ja repor­taa­seja kris­ti­tyistä kuva­tai­teen ammat­ti­lai­sista ja hei­dän teok­sis­taan.

Teksti:
Kuvat: Pauliina Nyqvist

Kommentit

Näppäile kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty*.

Kuka on Raamatun päähenkilö?

Kris­til­li­sestä kuva­tai­teesta monelle tule­vat ensim­mäi­seksi mie­leen alt­ta­ri­teok­set. Ei ihme, sillä nämä ovat Aar­re­ai­tan käsit­te­le­män ken­tän näky­vim­piä ja epäi­le­mättä myös arvos­te­tuim­pia kap­pa­leita, siksi niille on omis­tettu myös oma osionsa, ”Alt­ta­rilla”. Mutta mikä itse asiassa on alt­ta­ri­teos?

Alt­ta­ri­teok­set ovat tär­keä osa juma­lan­pal­ve­lus­ko­ko­nai­suutta ja par­haim­mil­laan pal­ve­le­vat sitä osana litur­giaa, ehkä tuo­vat sii­hen jotain lisää­kin tai vähin­tään koros­ta­vat sanan saar­nan sisäl­töjä. Alt­ta­ri­teok­sista perin­tei­sim­piä ovat alt­ta­ri­tau­lut, vaikka itse asiassa alt­ta­rin ylä­puo­lelle tai muu­ten sen yhtey­teen voi­daan hyvin liit­tää mui­ta­kin tai­de­teok­sia, kuten veis­tok­sia, lasi­töitä tai teks­tii­lejä. ”Alt­ta­ri­taulu” yleis­ni­mik­keenä olisi siis hiu­kan rajoit­tava.

Kon­ven­tio­naa­li­set alt­ta­ri­teok­set esit­tä­vät kes­keistä Raa­ma­tun tapah­tu­maa, yleensä sel­laista, jossa on mukana Raa­ma­tun pää­hen­kilö Jee­sus. Alt­ta­ri­teok­set tava­taan tilata ase­mansa jo hyvin vakiin­nut­ta­neilta, tun­ne­tuilta tai­tei­li­joilta, mikä ker­to­nee osal­taan siitä, että kir­kol­lis­hal­lin­non mää­rit­te­le­mät viral­li­set tai­de­kä­si­tyk­set saat­ta­vat muut­tua suh­teel­li­sen hitaasti. Esi­mer­kiksi kes­kus­te­lua abstrak­tin alt­ta­ri­tai­teen sopi­vuu­desta käy­tiin yllät­tä­vän pit­kään. Muu­tok­sia on kui­ten­kin tapah­tu­nut ja alt­ta­ri­tai­de­kin seu­raa aikaansa teo­lo­gian sal­li­missa rajoissa. 1900-​luvun lopulta läh­tien on ollut tren­dinä, että eril­li­set alt­ta­ri­teok­set saa­te­taan jopa jät­tää koko­naan pois ja kes­kit­tyä enem­män ylei­seen tila­ko­ke­muk­seen, esi­merk­keinä pää­kau­pun­ki­seu­dulta Tapio­lan kirkko ja Kam­pin kap­peli. Täl­löin­kin käy­te­tään silti aina risti-​symbolia, jonka mer­ki­tys alle­vi­vau­tuu rii­su­tussa tilassa. Pel­kis­tetty alt­ta­ri­ko­ko­nai­suus koros­taa taval­laan myös tilan elä­myk­sel­li­syyttä ja kokonaistaideteos-​vaikutelmaa.

Lue lisää esi­mer­kiksi:

Jorma Mikola, 2015: Alt­ta­rilta alt­ta­rille: alt­ta­ri­tau­lu­maa­laus Suo­messa autonomia-​ajan lop­pu­puo­lella.

Juha Var­tiai­nen, 2012: Suuri alt­ta­ri­tau­lu­kirja.

Pekka Vähä­kan­gas, 1996: Taide alt­ta­rilla. Alt­ta­ri­tau­lut­ra­di­tio Suo­messa 1918–1945.

Kuvan alt­ta­ri­tau­lun on maa­lan­nut Jonas Berg­man vuonna 1749 ja se sijait­see Sas­ta­ma­lan kes­kiai­kai­sessa Pyhän Marian kir­kossa.

Teksti:
Kuvat: Saara Santala

Kommentit

Näppäile kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty*.

Minkä värinen kommenttikenttä on?