Aarreaitta

Kuu­luu opis­kella, pyr­kiä, tie­nata, edis­tyä ja tehdä uraa. Mitä enem­män olemme teh­neet, sen parem­pia olemme, mitä enem­män pys­tymme näyt­tä­mään, sen pidem­mälle pää­semme. Elämme yhteis­kun­nan kehuista, pus­kemme eteen­päin osoit­taak­semme arvomme. Miksi? Sane­leeko kehu­jen määrä mei­dän iden­ti­teet­timme?

Uskon, että mui­den mie­li­pi­teet itses­sään eivät ole se, mikä meitä joh­dat­taa, vaan oma asen­teemme niitä koh­taan. On help­poa raken­taa kuvaa itses­tämme ulkoi­sesti sopi­vaksi, ja sillä tavoin rajoit­taa ole­mas­sao­loamme. Jo sillä, että haluamme olla tie­tyn tyy­li­siä, omis­taa tiet­tyjä asioita tai puhua tie­tyllä tyy­lillä, ase­tamme itsel­lemme rajoja. Rajoja, joita on hel­pompi raken­taa kuin pur­kaa. Rajoja, joi­den luu­lemme nos­ta­van mei­dät ylös, mutta jotka lop­pu­päässä teke­vät ehkä juuri päin­vas­toin. Onko oma tavoit­te­lumme se, mikä oikeasti joh­dat­taa?

Mitä jos kaikki se, mitä raken­namme ympä­ril­lemme, ote­taan pois? Jos rajat mur­tu­vat, mitä sil­loin jää jäl­jelle? Sei­som­meko täy­sin alasti ilman mitään?

Emme, emme todel­la­kaan.  Kaikki se, mitä raken­namme, on häviä­vää, ja kun sei­nät mur­tu­vat, alta pal­jas­tuu alku­pe­räi­nen pinta. Se saat­taa olla revi­tyn tape­tin tah­rima, mutta kun uskal­lamme pal­jas­taa tämän pin­nan, sydä­memme, Juma­lalle, Hän pääse oikeasti vai­kut­ta­maan. Juma­lan voima on täy­del­li­nen heik­kou­des­samme. Hänen voi­mansa pääse näky­viin juuri sil­loin kun emme itse pysty, sil­loin kun sei­somme mur­tu­neit­ten rajo­jen kes­kellä. Hän pys­tyy ker­to­maan, keitä aidosti olemme, ja mitä lah­joja ja aja­tuk­sia Hän on lait­ta­nut sydä­mel­lemme.

Kun läh­tö­kohta on tämä, lähtö on aivan uusi. Saa­vu­tuk­semme, pyr­ki­mi­semme ja menes­ty­mi­semme eivät ole kiinni itses­sämme. Jumala on aset­ta­nut lah­joja sydä­mil­lemme ja hän haluaa, että käy­tämme niitä. Jumala ei anna mitään tur­haan, joten saamme käyt­tää lah­jo­jamme, koska Hän on anta­nut meille mah­dol­li­suu­den sii­hen. Saamme pitää niistä kiinni, saamme kehit­tyä ja löy­tää nii­den yti­meen. Kun teemme jotain Juma­lasta ja Juma­lalle, aja­tus­maa­il­mamme muut­tuu ja se, mitä teemme, ei ole enää itses­tämme kiinni, vaan jos­tain pal­jon suu­rem­masta, jota mei­dän onnis­tu­mi­semme tai epä­on­nis­tu­mi­semme eivät voi mitata.

Jumala on kut­su­nut juuri sinut vapau­teen pyr­ki­myk­sistä ja tavoit­te­luista, ja anta­nut lah­joja käyt­töösi, joita saat käyt­tää hänen kun­niak­seen täy­dessä vapau­dessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kir­joit­taja on Lah­den Muo­toi­luins­ti­tuu­tissa opis­ke­leva kuvit­taja ja graa­fi­nen suun­nit­te­lija, joka kir­joit­taa ja kuvit­taa aja­tuk­si­aan blo­gis­saan osoit­teessa www.pauliinaskarr.com

 

Teksti:
Kuvat: Pauliina Kittilä

Kommentit

Näppäile kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty*.

Kuka rakensi Nooan arkin?

LepoonLuottamukseen

Teksti:
Kuvat: Saara Santala

Kommentit

Näppäile kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty*.

Kuka rakensi Nooan arkin?

Juhannus2017paivankuva

Teksti:
Kuvat: Saara Santala

Kommentit

Näppäile kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty*.

Minkä värinen kommenttikenttä on?