Aarreaitta

Voi, jospa Jumala kään­täisi ruos­kansa minusta pois, ettei minun enää tar­vit­sisi säik­kyä häntä!
Sil­loin voi­sin puhua hänelle suo­raan, pel­kää­mättä!
Nyt en voi. Olen itseni kanssa yksin.
(Job 9: 34–35.)

ristiltäotto1200dpi

Pyhä Jumala.
En voi käsit­tää pelon ja kivun mää­rää kii­ras­tors­taista pit­kä­per­jan­tai­hin.
Vielä vai­keampi on käsit­tää sitä, että ne oli­si­vat kuu­lu­nut minulle.
Auta muis­ta­maan paik­kani edes­säsi, sinusta luo­pu­neena ja kui­ten­kin lunas­tet­tuna.
Minusta on mak­settu kal­liisti.
Koko maa­ilma on tänään ostettu vapaaksi, että sai­simme roh­keasti elää ja kuolla Juma­lan edessä.
Kaik­ki­val­tias Herra Jee­sus Kris­tus, ole minua lähellä.
Tänään tah­don pysäh­tyä ris­tisi juu­reen, odot­ta­maan uutta elä­mää.

Minä tie­dän, että lunas­ta­jani elää. Hän sanoo vii­mei­sen sanan maan päällä.
Ja sit­ten, kun minun nah­kani on rie­ka­leina ja lihani on riis­tetty irti, minä saan nähdä Juma­lan, saan kat­sella häntä omin sil­min, ja sil­mäni näke­vät: hän ei ole minulle outo!
Tätä minun sydä­meni kai­paa.
(Job 19: 23–25.)

marian suru1200dpi

Kuvi­tuk­sena Pete Jukka Koi­vusen maa­lauk­set Ris­til­tä­otto ja Marian suru.

Teksti:
Kuvat: Pete Jukka Koivunen

Kommentit

Näppäile kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty*.

Mikä aarre on julkaisun tykkää-nappulassa?

OpetaluopumaanKorjattu

Teksti:
Kuvat: Wörkkärin getto -yhteisöteos

Kommentit

Näppäile kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty*.

Kuka rakensi Nooan arkin?

Ran­nalla, meren näkö­pii­rissä, istumme vie­re­tys­ten. Pidät minusta tiu­kasti kiinni. Taas hetki, jol­laista en usko­nut kos­kaan koh­dal­leni suo­ta­van. Ja jäl­leen, Jäl­leen Sinä, Jumala, hel­lit minua. Annat sydä­meeni iloa, meille yhteistä pakah­dut­ta­vaa onnea.

Tai­vaalle piir­tyy tuhan­sit­tain värejä, sävy­jen kirjo aurin­gon­las­kun aikaan. Mus­tana kei­nuva lin­tu­parvi tai­vaan­kan­nella. Ovat mat­kalla, aivan kuin liik­ku­vassa maa­lauk­sessa. Olemme ainut­laa­tui­sim­man tai­de­teok­sen äärellä.

Jumala, olet luo­nut niin ihmeel­li­sesti. Mitä onnea ihmi­sen polulle, siu­nausta, sulaa hyvyyttä. Rak­kau­de­no­soi­tus­tasi.

Jaanan&HepenMaalaus

Avio­pari Jaana ja Henri Vähä­kan­gas maa­laa­vat yhdessä teosta, joka muut­tuu ja liik­kuu sen mukaan, kun uusia maa­li­ker­rok­sia syn­tyy hil­jal­leen.

Teksti:
Kuvat: Jaana ja Henri Vähäkangas, Saara Santala

Kommentit

Näppäile kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty*.

Mikä aarre on julkaisun tykkää-nappulassa?