Astun tyhjään Rovaniemen kirkkoon. Se on sodan jälkeisen kaupungin jälleenrakentamisen voimannäyttö, maamerkki, joka kohosi joentörmälle vuonna 1950.
Valo kuultaa ikkunasta, on helteinen päivä. Minulla on jano, juon raikasta vettä ja virkistyn. Istun kirkon penkkiin ihmettelemään Elämän Lähdettä. Se puhuu minulle niin monella tasolla, niin kuin se on puhunut lukuisille kirjoittajille – ja kirkossa kävijöille vuosikymmenten saatossa. Tuo pohjoisen Suomen suurin ja arvokkain taideteos on 65-vuotias. Teos on noin 14 metriä korkea ja 10 metriä leveä ja 140 neliömetrin kokoinen alttaritaulu on maalattu kostealle laastipinnalle. Fresko on syntynyt vuonna 1951 Lennart Segerstrålen tekemänä.
Taulu kuvastaa reformaation juhlavuoden teemaa: ARMOA. Se on kuva ihmisen sydämestä – ja ihmiskunnan sydämestä, jossa käydään aina taistelua hyvän ja pahan välillä. Keskellä on elämän lähde, ihmisen omatunto. Paikka, jossa Jumala kohtaa ihmisen, jolloin Kristuksen hahmo heijastuu lähteen pinnasta. Heijastuskuva on kuin ehtoollispikari, sädekehä kuin ehtoollisleipä – ja niin on tärkeä sakramentti merkittävässä osassa tässä taulussa, kuvastuneena lähteen pinnassa, silti ikään kuin piilossa.
Ne, joilla on asiat hyvin, kulkevat kohti lähdettä. On kasteelle tuleva vauva ja hääjuhlaa viettävä morsian. On iloa ja valoa, syliä ja sovintoa. Kukkivat kunnaat ja kirkkaat värit. Ihmiset juovat elämän lähteestä. Näin juuri pitää olla.
Toisella puolella asiat eivät ole hyvin. Susi raatelee poron. Vihaa, riitaa, tappelua. Lapsilla on kylmä. Missä heidän äitinsä on? He ovat kääntyneenä elämän lähteen suuntaan, mutta he ovat yksin. Aikuinen on kääntänyt heille selkänsä. Yksi on sammunut, juonut itsensä tajuttomaksi.
Enkelit soittavat torvillaan. Siellä, missä asiat ovat hyvin, enkelten torvet osoittavat taivaaseen. Kuin ylistääkseen: Näin juuri pitää olla. Siellä, missä asiat ovat huonosti, osoittavat torvet maan rakoon. Näen Jeesuksen kädet. Hän on avannut oikean kätensä sille puolelle, missä kaikki on hyvin, ihan kuin osoittaakseen: Näin juuri pitää olla. Toiselle puolelle hän painaa kädellään, kuin sanoakseen: Ei näin.
Kaiken taustalla on pohjoinen luonto, karu ja jylhä Lappi, josta Kristus astuu esille valokehässään.
Muistan hyväntekeväisyyskonsertin, jossa olin esiintymässä aprillipäivänä 2016. Kirkko oli viimeistä penkkiriviä myöten loppuunmyyty. Olin hermostunut, kunnes astuin alttarille. Jeesus katsoi minua. Hän näytti kädellään, älä pelkää, minä olen sinun kanssasi. Voit olla aivan rauhassa. Iskiköhän Jeesus minulle silmää? Sain rauhan ja iloitsin siitä, että sain palvella Elämän lähteen äärellä.
Elämän lähde tyydyttää sydämemme janoa. Sisällämme on tyhjyys ja kaaos niin kauan, kuin saamme juoda elävää vettä. Vasta sitten löydämme ilon ja valon.
Kirjoittaja on Rovaniemen seurakunnan vt. viestintäpäällikkö.
Kommentit