Aarreaitta

Ran­ta­sal­men vuonna 1904 raken­nettu myö­häis­goot­ti­lai­nen kirkko tuhou­tui kesä­kuun lopulla 1984 sala­man sytyt­tä­mässä tuli­pa­lossa. Säi­ly­nei­den sei­nien sisä­puo­lelle ark­ki­tehti Carl-​Johan Slotte suun­nit­teli uuden kir­kon, joka vihit­tiin lop­piai­sena 1989. Tämä on vuonna 1578 perus­te­tun seu­ra­kun­nan vii­des kirkko.

Ran­ta­sal­men kir­kon nimi “Tur­va­paikka – Refu­gium” kut­suu koh­taa­maan sitä Juma­laa, joka armah­taes­saan antaa Kris­tuk­sessa tur­va­pai­kan syn­ti­selle ihmi­selle. Kir­kon kes­kuk­sena on avoin alt­tari, jonka taus­tana on moderni, syvästi kris­til­li­nen tai­de­teos. Saar­na­tuoli on las­kettu ihmis­ten tasalle, tuo­lit ovat keveinä ja siir­rel­tä­vinä vapautta vies­ti­viä, alt­ta­ri­kaide pal­ve­lee vain pol­vis­tu­mi­sen hel­pot­ta­mista ja luku­pul­petti siir­rel­tä­vänä mah­dol­lis­taa litur­gis­ten tapah­tu­mien vaih­te­le­vai­suutta. Kas­te­malja on on ainoa kiin­teä esine kuo­rissa, ker­toen Juma­lan kas­teessa lah­joit­ta­man armon pysy­vyyttä.

Alt­ta­ri­tai­teen on luo­nut Pauno Poh­jo­lai­nen, kirk­ko­teks­tii­lit on suun­ni­tel­lut Marke Aspi­vaara.

Kir­kon kuva­tai­den­pal­kinto vuonna 1989 myön­net­tiin ark­ki­teh­dille, kuva­tai­tei­li­jalle ja teks­tii­li­tai­tei­li­jalle tun­nus­tuk­seksi Ran­ta­sal­men kir­kon alt­ta­ria­lu­een suun­nit­te­lusta.

Pauno Poh­jo­lai­nen ei anta­nut alt­ta­ri­teok­sel­leen nimeä. Ymmär­tääk­seni hän halusi antaa kat­so­jalle oman mah­dol­li­suu­den tul­kita tai­de­teosta kun­kin elä­män­ti­lan­teesta ja hah­mot­ta­mis­ky­vystä käsin. Tämä oli Pau­non tie­toi­nen teko.

Pauno ei tain­nut lait­taa pal­jon han­tiin, jos joku näki tai­de­teok­sessa punai­sen tuvan sei­nän ja har­maan ladon sei­nän. Siis viit­tauk­sia maa­lais­mai­se­maan. Avoin portti tai avoin ovi, oikeas­taan raol­laan ole­vat, ovat hah­mo­tet­ta­via aiheita. Sekä tie­tysti risti. Punai­nen tai­taa sopia Kris­tuk­sen veren väriksi, mik­sei myös Pyhän Hen­gen väriksi.

Kun olen kir­joit­ta­nut kir­kon tar­koi­tuk­sesta Ran­ta­sal­mella, jossa kirk­ko­tila on kes­kei­sessä ase­massa, olen otta­nut esille kolme tasoa. Slo­ga­nin taso: usko­taan Juma­laan ja ele­tään ihmi­siksi. Lute­ri­lai­nen taso: kir­kossa on kysy­mys uskosta ja rak­kau­desta, siis Juma­lan hyvyy­destä ja sen hei­jas­ta­mi­sesta toi­siin ihmi­siin. Juma­lan ja ihmi­sen koh­taa­mi­sen taso, joka tapah­tuu evan­ke­liu­min sanan ja ehtool­li­sen ja rukouk­sen todel­li­suuk­sissa.  

Ran­ta­sal­men kirk­koa suun­ni­tel­tiin Refugium-​hengessä. Tämä tar­koitti sitä, että minä pidin esillä Uuden tes­ta­men­tin niitä teks­tejä, joissa tuo turvallisuus-​teema tuli ilmi. Tuossa yhtey­dessä avau­tui myös Refugium-​symboli. Tuo sym­boli on kär­jel­lään oleva vino­ne­liö, jonka kes­kellä on risti. Se on muo­dos­tu­nut ylhäältä alas­tu­le­van Y-​kirjaimen ja alhaalta ylös­tu­le­van Y-​kirjaimen koh­da­tessa.

Ylhäältä las­keu­tu­mi­nen on Juma­lan alas tule­mi­sen kuvaa ja alhaalta nouse­mi­nen on ihmi­sen kurot­tau­tu­mista Juma­laan päin.  Kirkko on paikka, jossa tuo koh­taa­mi­nen, ihmi­sen ja Juma­lan, voi tapah­tua. Refugium-​kuvion kes­kus on risti, joka hah­mot­tuu myös Pau­non tai­de­teok­sesta. Tuo sym­boli on löy­det­tä­vissä monesta paik­kaa kirk­ko­ra­ken­nusta: ikku­noissa, leh­te­rin kai­teissa, ovien veti­missä, tans­ka­lai­sissa kirk­ko­tuo­leissa, kas­te­mal­jassa, kirk­ko­teks­tii­leissä jne. Ja ennen kaik­kea alt­ta­ri­tai­teessa. Kuvio kuvaa Juma­lan ja ihmi­sen koh­taa­mista: suuri Jumala ja pieni ihmi­nen, Kris­tus ja syn­ti­nen, Pyhä Henki ja heikko ihmi­nen. Ja kun tämä koh­taa­mi­nen tapah­tuu ris­tin ”mer­keissä”, siis Kris­tuk­sen ris­tin­kuo­le­man ja ylös­nouse­muk­sen perus­talla, ja kun tuossa koh­taa­mi­sessa Kris­tus todel­li­sesti armah­taa syn­ti­sen, niin siinä on tur­va­paikka ja siinä on mie­les­täni myös alt­ta­ri­teok­sen ydin. Se viit­taa sym­bo­li­sesti ja myös ihan oikeesti tuo­hon uskomme perus­ta­pah­tu­maan.

Kir­joit­taja on eläk­keellä oleva kirk­ko­herra Ran­ta­sal­men kir­kon raken­ta­mi­sen ajoilta.

Teksti:
Kuvat: Pauliina Nyqvist

Kommentit

Näppäile kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty*.

Mikä on tämän sivuston nimi?

lutherkuva

 

Päi­vän kuva on refor­maa­tion merk­ki­vuo­den tie­dot­ta­jan käsia­laa. Turun alu­een ohjel­masta tie­do­te­taan Turun Mikael -nimi­sellä face­book­si­vulla, jossa on jul­kaistu mui­ta­kin Lut­he­rin kuva­si­taat­teja – tämä teh­tiin kui­ten­kin juuri Aar­re­ait­taa var­ten.  facebook.com/turunmikael

Teksti:
Kuvat: Mikael Tammilehto

Kommentit

Näppäile kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty*.

Mikä on tämän sivuston nimi?

Herra, sinä olet armon ja levon tyyny.

Tule vain lep­poi­sin mie­lin.

Minä pidän kaa­va­mai­sista litur­gioista. Kir­kol­li­sista perin­teistä ja muo­dol­li­suuk­sista, joi­hin osal­lis­tu­mi­sesta tulee tur­val­li­nen olo.  Her­ran siu­nauk­sen tai Isä mei­dän -rukouk­sen rau­hoit­tava vai­ku­tus tun­tuu puls­sissa asti. Tut­tui­hin sanoi­hin on helppo yhtyä.

Silti tuo pie­nen Lotta-​tytön noin kah­dek­san­vuo­ti­aana lausuma rukous on mut­kat­to­muu­des­saan ehkä paras, jonka olen ikinä kuul­lut. Siinä on edel­leen oleel­li­sim­mat asiat, joita tah­don Juma­lalle sanoa ja joista tah­don häntä ylis­tää. Se sanoo:

Sinä, Herra, olet rau­han ja levon Jumala. Kii­tos, että annat minulle rau­hasi ja levon sinussa, niin kuin olet luvan­nut. Annat sen ansiotta, vaikka levot­to­muus, kiire ja riita asu­vat sisäl­läni ja puh­kea­vat esiin vai­kean het­ken koit­taessa. Saan jät­tää ne sinulle. Sinä teet minusta uutta, yhtä luon­te­vasti ja itses­tään­sel­västi kuin luot hyvää ympä­ril­leni joka päivä. Saan jät­tää itseni sinulle. Olet minun kans­sani ja tulet lähel­leni yhtä var­masti kuin minulla on isä ja äiti. Olet heitä tutumpi ja tun­net minut täy­del­li­sesti. Sinun aja­tuk­sesi minua koh­taan ovat rau­han aja­tuk­sia ja saan aina luot­taa sinuun. Sinun hyvyy­tesi ja rak­kau­tesi ympä­röi minut. Pai­nan pääni sinua vas­ten.

”Toti­sesti: ellette käänny ja tule las­ten kal­tai­siksi, ette pääse tai­vas­ten val­ta­kun­taan.” (Matt. 18: 3.)

Tämä vaa­ti­mus ei ole ras­kas.

”Minä ylis­tän sinua, Isä, tai­vaan ja maan Herra, siitä että olet salan­nut tämän vii­sailta ja oppi­neilta ja ilmoit­ta­nut sen lap­sen­mie­li­sille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi näh­nyt. Kai­ken on Isäni anta­nut minun hal­tuuni. Poi­kaa ei tunne kukaan muu kuin Isä eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tah­too hänet ilmoit­taa. Tul­kaa minun luok­seni, kaikki te työn ja kuor­mien uuvut­ta­mat. Minä annan teille levon. Otta­kaa minun ikeeni har­tioil­lenne ja kat­so­kaa minua: minä olen sydä­mel­täni lem­peä ja nöyrä. Näin tei­dän sie­lunne löy­tää levon. Minun ikeeni on hyvä kan­taa ja minun kuor­mani on kevyt.” ( Matt. 11: 25–30.)

Lapsen-rukous

Sama rukouk­sen kir­joit­ta­nut pikku-​Lotta on maa­lan­nut myös har­tau­den Hyvä pai­men -kuvan.

Teksti:
Kuvat: Lotta 10 v.

Kommentit

:

ihana, tur­val­li­nen har­taus. Tuo kuva ja Lotan rukous puhut­te­lee aina.

Vastaa

Näppäile kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty*.

Mikä on Sebedeuksen poikien isän nimi?